Tutkimus Arktisessa keskuksessa

Arktisen alueen alkuperäiskansoihin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä tarkastellaan muun muassa ihmisoikeuslainsäädännön soveltamisen näkökulmasta. Lisäksi tutkitaan alkuperäiskansojen roolia aktiivisina osallistujina alueen hallinnon rakentumisessa.

Tutkimus kohdistuu arktisen alueen muutokseen ja geopoliittisiin ulottuvuuksiin, jotka vaikuttavat sekä kovan että pehmeän turvallisuuden näkökohtiin arktisella alueella.

Tutkimuskohteena ovat yhteistyön, vakauden ja rauhan edellytykset ja globaalin voimatasapainon muutosten vaikutukset arktisen alueen politiikassa ja taloudessa. Alueellisten ja globaalien muutosvoimien analyysi auttaa ennakoimaan arktisen politiikan mahdollisia kehityskulkuja tulevaisuudessa.

Tutkimuksen kohteena on arktisen alueen ympäristöön liittyvä hallinnointi eri näkökulmista kuten ilmastonmuutos, ilmasto-oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet ja ilmasto-oikeus. Kohteena ovat myös biologiseen monimuotoisuuteen ja merioikeuteen liittyvät lainsäädännölliset puitteet.

Arktisen alueen teollistuminen jatkaa kasvuaan muun muassa vihreän siirtymän myötä. Antropologinen tutkimus tarkastelee tämän vaikutuksia arktisten elinkeinojen ja kulttuurien näkökulmasta, tuottaen tärkeää tietoa myös ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin.

Pohjoisilla alueilla veden eri olomuodot – makea ja suolainen vesi, lumi, jää – muokkaavat ympäristöä ja ihmisten tapaa olla: ne ovat tärkeä osa kulttuuria, arkea ja yhteiskunnallista toimintaa. Vesi on vahvasti mukana myös Arktisen keskuksen tutkimuksessa oikeudellisesta, humanistisesta tai yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna.

Arktisen alueen ihmiset rakentavat elämäänsä monin tavoin ja heillä on erilaisia hyvän elämän rakennuspalikoita. Antropologinen tutkimus osoittaa hyvinvoinnin olevan monitahoinen käsite, jonka voi käsittää eri tavoin kulttuurisesti, kollektiivisesti ja yksilöllisesti.

Ihmisen olemassaolo arktisella alueella on perustunut ihmisten ja eläinten väliseen suhteeseen, olipa kyse niin ravinnosta, vaatetuksesta, liikkumisesta kuin asumisesta. Ihmisen, eläinten ja ympäristön välisten suhteiden tarkastelu onkin keskeistä, jotta voimme ymmärtää elämää arktisella alueella.

Kryosfäärin, eli jäätiköiden, lumipeitteen ja ikiroudan tutkimuksen tärkeys korostuu, sillä ilmasto muuttuu nopeasti ja jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintoja. Tutkimusmenetelmät vaihtelevat jäätiköiden tietokonemallinnuksesta lumikuoppamittauksiin. Lumitutkimuksessa hyödynnetään myös kansalaishavaintoja.

Arktisen politiikan planetaarinen lähestymistapa problematisoi nykyisiä valtiokeskeisiä, ihmiskeskeisiä ja utilitaristisia lähestymistapoja luontoon. Tämä vaihtoehtoinen näkökulma ottaa arktisen politiikan ja hallinnan analyysissa huomioon myös muiden kuin ihmisten, kuten eläinten, kasvien, valtamerten ja jokien tarpeet ja edut.

Tutkimuksen kohteena ovat ilmaston lämpenemisen ja ihmisen toiminnan vaikutukset arktiseen luontoon. Ekosysteemien tilan ja muutosten tutkimuksessa yhdistyy eri tieteenalojen kuten kasviekologian, maaperän mikrobiologian ja ympäristöhistorian asiantuntemus, unohtamatta paikallisten ihmisten tietoa.

Arktisen alueen ihmisten, paikallisyhteisöjen ja elinkeinojen sopeutumista muutoksiin tutkitaan osallistavin menetelmin. Tietoa tuotetaan yhdessä esimerkiksi poronhoitajien, kalastajien ja lapinlehmän kasvattajien kanssa.

Maailmanlaajuiset epävarmuustekijät tuovat politiikkaan ja tutkimukseen yhä useammin vaatimuksia yksilöiden ja yhteisöjen kestävyydestä eli resilienssistä. Sitä lisäämällä yksilöiden ja yhteisöjen sanotaan olevan valmiimpia selviytymään ennakoimattomissa ja olosuhteissa. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten resilienssi jäsentää yhteiskuntaa ja millaisia valta-asemia tällaisissa resilienssivaateissa on.

Maankäytön vaikutuksia arktisella alueella tutkitaan muun muassa kaivostoiminnan, tuulivoiman, perinteisten elinkeinojen, alkuperäiskansojen sekä lasten ja nuorten näkökulmasta. Huomio kiinnittyy talouden vihreän siirtymän lainmukaisuuteen, oikeudenmukaisuuteen, kestävyyteen ja osallistavuuteen.