Arktinen keskus vei Helsinkiin keskustelun Suomen arktisesta identiteetistä

Puistokatu 4, Tieteen ja toivon talo Helsingissä tarjoaa alustan keskustelulle,
tutkimukselle ja kohtaamisille, joiden tarkoituksena on rakentaa ekologisesti
kestävää tulevaisuutta. Arktinen keskus toi keskiviikkona 29. toukokuuta taloon
keskustelun Suomen arktisuudesta tämän hetken politiikassa. Osallistujina oli
Arktisen keskuksen sidosryhmien edustajia ja Suomen Arktisen Seuran jäseniä.

Tilaisuus alkoi Arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikön Markku
Heikkilän alustuksella Suomen taipaleesta arktisena maana. Johdantona
paneelin keskustelulle Heikkilä kävi läpi sitä, mitä Suomen hallitusohjelmissa
on 1990-luvun alusta asti sanottu pohjoisista ja arktisista asioista ja
millaista Suomen arktinen politiikka todellisuudessa näiden hallitusten aikana
on ollut. Nykyinen hallitusohjelma on pitkään aikaan ensimmäinen, joka ei Suomen
arktisia tavoitteita linjaa lainkaan, mutta sillä on Suomen sisäiseen toimintaan
liittyvä pohjoinen ohjelma.

Alustuksen jälkeen paneelikeskustelussa
Suomen arktisen toiminnan nykytilaa, tavoitteita ja maamme arktista
identiteettiä olivat pohtimassa kansanedustaja, arktisen
parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Olga
Oinas-Panuma (kesk.), kansaedustaja Heikki Autto
(kok.) sekä Saamelaisten ilmastoneuvoston puheenjohtaja Klemetti
Näkkäläjärvi ja Ellen Haaslahti, joka toimii
aktiivisesti Operaatio Arktiksessa eli projektissa, jonka tavoitteena on
käynnistää Suomessa keskustelua ilmastonkorjauksesta ja edistää
ilmastointerventioiden reilua ja kokonaisvaltaista tutkimusta.

Keskustelun moderaattorina toimi Arktisen keskuksen johtaja Johanna
Ikävalko, joka pyysi panelisteja aluksi kertomaan, mitä arktisuus
heidän mielestään on ja mitä se heille merkitsee. 
Vastauksissa
korostuivat monet omakohtaiset arjen kokemukset lumesta, valosta, vuodenkiertoon
liittyvistä harrastuksista ja tekemisistä sekä kodista ja maisemasta. Toisaalta
arktisuus nähtiin myös ihmisiä, kansoja ja valtioita yhdistävänä asiana. 

– Minulle arktisuus edustaa monia säilyttämisen arvoisia asioita, niin luontoon
kuin kulttuureihin liittyen. Toisaalta monet globaalit ilmiöt, kuten
ilmastonmuutos ja geopoliittiset haasteet näyttäytyvät tietyllä tapaa
tiivistettynä juuri arktisella alueella, totesi Ellen Haaslahti.

Tilaisuuden tarkoituksena oli myös antaa eväitä ja ajatuksia arktista aluetta
koskevaan päätöksentekoon. Kansainvälinen arktinen yhteistyö on vaihtunut idän
ja lännen vastakkainasetteluun ja arktisen alueen jakautumiseen. 

Hallituksen ohjelmaan kirjattu Pohjoinen ohjelma on käynnistymässä
keskustelutilaisuutta seuraavana päivänä järjestetyn aloitusseminaarin myötä.
Pohjoinen ohjelma luonnosmuodossaan sai panelisteilta myös kritiikkiä
kapea-alaisuudesta.

– Pohjoinen ohjelma vaikuttaa tässä vaiheessa elinkeinopoliittiselta ohjelmalta
ja lähestymistapa on aluetta hyödyntävä. Ilmaston- ja ympäristönmuutosta ja
alueella asuvien ihmisten näkökulmaa ei tule unohtaa, Klemetti Näkkäläjärvi
muistutti.

Ilmastointerventiot osaksi arktisen tutkimuksen kenttää

Tilaisuudessa keskusteltiin myös arktisen tutkimustiedon tarpeesta ja siitä,
millaista tutkimusta juuri tällä hetkellä eniten tarvitaan.

– Päätöksentekijänä täsmälliselle tutkimustiedolle on tarvetta isojen päätösten
yhteydessä, jotka koskevat esimerkiksi tuulivoimaa. Tutkittua tietoa tarvitaan
juuri niiltä alueilta, joihin uusia investointeja suunnitellaan. Muiden maiden
tai alueiden tilanteet ovat erilaisia ja välttämättä ulkomaista tutkimustietoa
ei voi näissä päätöksissä hyödyntää, totesi kansanedustaja Olga Oinas-Panuma.

Paljon epäröintiä, epävarmuutta ja jopa pelkoa herättävä aihe on ilmastonmuokkaus
tai ilmastonkorjaus. Kansanedustaja Heikki Autto muistutti, että tutkimustietoa
on myös Suomessa ja muissa länsimaissa tärkeää olla, jotta asiasta osataan
tarpeen tullen keskustella myös kansainvälisissä pöydissä.

– Voimme olla yhtäkkiä tilanteessa, jossa esimerkiksi Kiina alkaa käyttää
painokkaita sanoja tästä teemasta ja jos emme Suomessa, EU:ssa ja laajemmin
lännessä ole yhtään kärryillä asioista eikä meillä ole tutkimustietoa
ilmastonkorjaukseen liittyvistä asioista, jäämme helposti jalkoihin koko
keskustelussa. 

Lisäksi panelistit korostivat tarvetta tutkia sitä, miten voidaan sovittaa yhteen
kestävyystavoitteet ja yhteisöjen elinvoimaisuus. Myös paikallisen ja
perinteisen tiedon huomioiminen ja alueen asukkaiden kuunteleminen tieteellisen
tutkimuksen rinnalla nähtiin erittäin tärkeänä.

Arktisuus yhdistää

Paneelikeskustelun jälkeen kommenttipuheenvuorot pitivät Suomen Saamelaiskäräjien
puheenjohtaja Pirita Näkkäläjärvi sekä kansinvälisten asioiden neuvos Henna
Haapala ympäristöministeriöstä. 

Näkkäläjärvi korosti tarvetta ja kaikkien pohjoisten ihmisten yhteistä vastuuta
pitää esillä arktisen alueen asioita. 

– Meillä on yhteinen tehtävä pitää huoli siitä, että katse pysyy pohjoisessa, ja
että se katse ei ole vain turvallisuuspolitiikan katse vaan myös
ilmastonmuutoksen, ympäristönsuojelun, alkuperäiskansojen oikeuksien ja
pohjoisen elinvoimaisuuden katse. 

Henna Haapala puolestaan muistutti olemassa olevien tavoitteiden ja sitoumusten,
erityisesti Pariisin ilmastosopimuksen, noudattamisen tärkeydestä.

– Keinoja on, poliittista tahtoa puuttuu. Vielä ei ole myöhäistä, mutta pian
minkäänlaisilla ilmastonkorjaustoimenpiteillä ei enää ole ostettavissa
lisäaikaa, ellei päästövähennystavoitteisiin ylletä. 

Paneelikeskusteluun osallistuivat Klemetti Näkkäläjärvi, Olga Oinas-Panuma,
Johanna Ikävalko, Ellen Haaslahti ja Heikki Autto sekä kommenttipuheenvuorot
pitivät Henna Haapala ja Pirita Näkkäläjärvi. Kuva: Lapin yliopiston
Arktinen keskus.