Pohjoinen maaseutu on murroksessa. Taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristön muutokset tekevät Pohjois-Suomen luontoperusteisista elinkeinoista, kuten maataloudesta ja porotaloudesta, yhä haavoittuvampia. On löydettävä keinoja näiden elinkeinojen kannattavuuden lisäämiseen, myös huoltovarmuuden takaamiseksi. Maaseudun monialayrittäjyys tarjoaa tähän mahdollisuuden.

Jo tämän vuosituhannen alussa on voitu todeta, että maatalouden rakennemuutos on johtanut maatalouden toimintaympäristön alueelliseen eriarvoisuuteen. Pohjoisessa pienemmät yksiköt ja pidemmät kuljetusetäisyydet nostavat kustannuksia, mikä aiheuttaa sen, että tuotannon jatkaminen tai laajentaminen on monille maatalousyrittäjälle liian riskialtista. Maatiloista tai poronhoidosta luovutaan, jos elinkeino todetaan kannattamattomaksi tai halukkaita nuoremman sukupolven jatkajia tiloille ei ole, ja nuoret siirtyvät muualle töihin.

Muuttunut geopoliittinen tilanne aiheuttaa epävarmuutta koko arktisella alueella. Tämä heijastuu myös maatalouteen, koska tuotteiden ja raaka-aineiden vienti ja tuonti voi vaarantua. Tämä lisää painetta pyrkiä ruoantuotannon omavaraisuuteen, mikä on teoriassa hyvä asia mutta käytännössä haastavaa toteuttaa. Suomen ruoantuotanto on edelleenkin erittäin riippuvainen tuonnista, esim. lannoitteiden suhteen ja uusia käytänteitä omavaraisuuden lisäämiseksi tarvitaan.

EU:n maatalouspolitiikan vaikutukset ovat jo pitkään näyttäytyneet maatalouden keskittämisenä. Laitumien ja viljelysmaiden pinta-ala ei ole tilojen vähenemisen myötä varsinaisesti pienentynyt.

Nyt kuitenkin etenkin Pohjois-Suomessa ilmastonmuutoksen myötä käynnissä olevan vihreän siirtymän vaikutuksesta uusiutuvan energiantuotannon ja kaivosteollisuuden laajenemisen takia on väistämätöntä, että pinta-ala myös ruoantuotannolle vähenee. Porotaloudessa laitumien pirstoutuminen teollisen maankäytön ja metsätalouden seurauksena on tehnyt elinkeinosta yhä riippuvaisempaa porojen lisäruokinnasta, joka vaatii lisäresursseja ja muuttaa poronhoitokulttuuria.

Maa- ja porotalous turvaavat huoltovarmuutta

Maatilojen määrän vähenemisellä ja maatalouden keskittämisellä on todettu olevan yhteys kansallisen turvallisuuden heikkenemiseen. Elinvoimainen maaseutu ja paikallinen tieto tukevat Suomen kokonaisturvallisuutta.  Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyessä harvaan asuttujen ja raja-alueiden merkitys kansallisen turvallisuuden näkökulmasta on korostunut entisestään. Sukupolvien aikana kertynyt paikallistuntemus tuottaa arvokasta tietoa alueiden olosuhteista ja tukee varautumista poikkeustilanteisiin. Lihan- ja maidontuotanto, kasvipohjaiset proteiinilähteet sekä kala turvaavat proteiininsaantia kriiseissä. Paikallinen energiantuotanto, kuten bio- ja aurinkoenergia, vähentää riippuvuutta tuontienergiasta. Samoin paikallinen ruoantuotanto ja siihen liittyvä kriittinen infrastruktuuri lisäävät elintarvikeomavaraisuutta ja vähentävät riippuvuutta tuontielintarvikkeista.

Geopoliittisesti herkässä tilanteessa luontaiselinkeinojen merkitys huoltovarmuudelle ja kokonaisturvallisuudelle korostuu. Petteri Orpon hallitusohjelmassa mainitaan, että ”Suomalainen maaseutu, maatalous ja metsät turvaavat kansalaisten hyvinvointia ja ovat koko yhteiskunnan peruspilareita. Niiden tärkeys korostuu muuttuneessa turvallisuus­ympäristössä entisestään.” EU:n CAP-tukilinjaukset, ja Valtioneuvosto tunnistavat ruoantuotannon ja maatalouden kriittisenä infrastruktuurina osaksi kansallista turvallisuutta. Rajaturvallisuus ja hybridiuhat ovat lisääntyneet Ukrainan sodan myötä, ja Suomen poronhoitoalueen ulottuminen Venäjän rajavyöhykkeelle korostaa poronhoitajien paikallistuntemuksen merkitystä kriisien ja hybridiuhkien hallinnassa. Porotalouden tulevaisuustyöryhmä painottaa porotalouden merkitystä pohjoisen huoltovarmuudelle ja rajaturvallisuudelle erityisesti Lapissa, jossa maatalouden resurssit ovat rajallisia.

Maa- ja porotalous eivät kuitenkaan pysty yksittäisinä elinkeinoina vastaamaan näin suuriin haasteisiin. Tarvitaan lisää yhteistyötä, yrittäjyyden innovaatioita ja elinkeinojen välistä vuorovaikutusta myös kannattavuuden parantamiseksi. Osaamista ja taitoja on kertynyt vuosikymmenten ja sukupolvien ajan monenlaisten murrosten keskellä, kuten sota-aikana ja sittemmin ilmastonmuutoksen voimistuessa. Nuorten rooli on molemmissa elinkeinoissa keskeinen, sillä kiinnostus jatkaa maa- ja porotaloudessa auttaa pitämään alueet asuttuina ja elinvoimaisina. Nämä teemat nousivat puheenaiheiksi myös REBOUND-hankkeen poro- ja maatalouden monialayrittäjille järjestetyissä työpajoissa Rovaniemellä ja Oulussa toukokuussa 2025. Monialayrittäjyys kasvattaa maaseudun muutosjoustavuutta, luo mahdollisuuksia yritystoiminnan kehittämiseen ja jarruttaa maaltamuuttoa.

Positiivinen merkki asian ymmärtämisestä laajemmalla tasolla on, että hiljattain julkaistu EU-strategia korostaa erityisesti nuorten asemaa maatalouden kehittämisessä, ja nostaa esiin lisätuen tarpeen. Maatalouden ikärakenteen ollessa muutenkin haasteellinen, nuorten tukeminen maatalousyrittäjyyteen on ensiarvoisen tärkeää. Nuorilla on mm. vaikeuksia saada pankkilainoja yrittäjyyteen, ja koneet ja laitteet ovat kalliita, mikä aiheuttaa haasteita etenkin yritystoiminnan alkuvaiheessa. Tätä painotettiin myös hankkeen maatalouden monialayrittäjien työpajassa.

Monimuotoiset ja monialaiset tilat lisäävät alueellista resilienssiä. Monialayrittäjyys tarjoaa etenkin nuorille mahdollisuuksia. Monipuolisempi elinkeinorakenne on muutoskestävämpi. Haasteena on toimijoiden välisen yhteistyön puute. Suuntaa on kuitenkin mahdollista muuttaa esimerkiksi jakamalla muutoksiin varautumiseen ja yrittäjyyteen liittyviä hyviä käytänteitä. REBOUND-hanke järjestääkin 8.4.26 Rovaniemellä yhdessä Paliskuntain yhdistyksen kanssa porotalouden monialayrittäjyyteen liittyvän seminaarin ja työpajan. Resurssien jakaminen ja yhteistyö tilojen ja yrittäjien välillä tasaavat kustannuksia, rakentavat luottamusta ja vahvistavat pienten ja keskisuurten yritysten asemaa kansallisella tasolla. Maaseudun monialayrittäjyys on vahvuus erityisesti kriisitilanteissa, koska se tukee taloudellista selviytymiskykyä, osaamisen säilymistä sekä paikalliskulttuurin jatkuvuutta. Siksi sitä olisi tuettava vahvemmin sekä kansallisella tasolla että EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa.

Mia Landauer
yliopistotutkija (Dr. nat. techn., FM), Oikeudenmukainen vihreä siirtymä, Arktinen keskus, Lapin yliopisto

Lapin yliopiston Arktisen keskuksen vetämässä REBOUND-hankkeessa Landauer tutkii oikeudenmukaista vihreää siirtymää, maankäyttöä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista painottaen erityisesti paikallisyhteisöjen ja luontaiselinkeinojen sosioekonomista kestävyyttä arktisella alueella. Tutkimusta rahoittaa strategisen tutkimuksen neuvosto.