Yhteiskunnallisten päätösten pitäisi perustua tutkitulle, parhaalle mahdolliselle tiedolle. Tätä usein toivotaan. Tiedon on kuitenkin oltava vaikuttavaa, muutosvoimaista, jotta se johtaa toimintaan.

Myös yksittäisen ihmisen elämässä tai yhteisöissä tapahtuu merkittäviä asioita, kun arkisten päätösten tueksi kertyy muutosvoimaista tietoa. Millaisilla keinoilla tiedon muodostamista ja syntymistä voidaan tutkimuksen avulla tukea? Tätä ovat Arktisen keskuksen tutkijat kollegoineen pohtineet useassa tuoreessa julkaisussa.

Tulevaisuusorientoitunut työ kuulostaa hyvin abstraktilta. Kuitenkin ihmiset ja heidän yhteisönsä – perheet, työpaikat, harrasteporukat – pohtivat ja arvioivat mahdollisia ja toivottuja tulevaisuuspolkuja jatkuvasti. Muutosvoimaista tietoa syntyy arkisesti ja käytännönläheisesti, kun ihmiset toimivat ja puntaroivat asioita yhdessä. Useimmat päätökset tarvitsevat tuekseen jonkinlaista arviota tulevaisuuden kehityskuluista ja prioriteeteista. Usein päätökset tehdään kuitenkin nopeasti ja näennäisen intuitiivisesti. Joskus pohdinta kuitenkin on aikaa vievää ja työlästä, ja muutosvoimaista tietoa on kerrytettävä eri lähteistä. Jos kyseessä on iso ongelmavyyhti kuten elinkeinon kehittäminen monenlaisten kehityskulkujen ristipaineessa, kuten muuttuva ilmasto, geopolittiinen epävakaus ja taloudellinen niukkuus, tueksi voidaan haluta myös tutkijoita työkaluineen.

Unelmia ja yllätyksiä

Tuore työpajamenetelmä, joka kulkee nimellä ”Unelmia ja yllätyksiä” auttaa kartoittamaan elinkeinon tai muun toiminnan toimintaympäristöä sekä keskustelemaan johdonmukaisesti ja tasavertaisesti erilaisista näkemyksistä ja prioriteeteista. Lisäksi sen avulla voidaan ymmärtää ja sanoittaa erilaisten paineiden aiheuttamia vaikutuksia ja sopeutumistarpeita sekä näistä seuranneita sisäisiä muutoksia. Menetelmä tukee myös toivottujen tulevaisuuskuvien sanoittamista. Menetelmää on jo käytetty porotalouden tulevaisuustyössä ja vihreä siirtymän toimintaympäristön ymmärtämisessä Suomessa ja Ruotsissa. Menetelmää on myös soveltaen kokeiltu lasten ympäristökasvatuksessa Tanskassa, grönlantilaisessa paikallisyhteisössä, ja tutkijoiden omassa tulevaisuustyössä Suomessa ja Saksassa.

Moniulotteisempia skenaarioita

Päätöksentekijöiden ajattelun työkalupakkiin on tärkeää saada abstraktimpiakin työkaluja; uusia käsitteitä ja tulevaisuustyön tapoja. Ymmärrys tulevaisuudesta vaikuttaa nyt tehtäviin päätöksiin. Usein tukena käytetään skenaarioita – tarinalinjoja mahdollisista tulevaisuuksista. Päätöksentekoa ajatellen nämä voivat kuitenkin olla liian yleisluontoisia, eikä erilaisten hallinnollisten mallien ja hallinnan toimintatapojen vaikutuksia siihen, millaisiin lopputulemiin eri skenaarioissa edes voidaan päätyä, ole helppo hahmottaa. Tähän pulmaan vastaamaan on nyt kehitetty useampikin käsitteellinen työkalu.

”Villin logiikan” menetelmällä erilaisia skenaarioita voidaan monipuolistaa. Tiettyä skenaariota voidaan lähestyä esimerkiksi tietyn elinkeinon tai sektorin näkökulmasta, ja yhdistää ajatteluun erilaisia hallinnan toimintatapoja (hierarkkinen, yhteistoimintaan perustuva, ennakoiva, vahvistava…). Hallinnan rooli ja sopivat toimintatavat saadaan näin paremmin näkyväksi. Oma esimerkkimme porotalouden parista osoitti miten erilaiset hallinnan toimintatavat voivat johtaa hyvin erilaisiin paikallisiin lopputulemiin samankin tulevaisuusskenaarion vallitessa; esimerkiksi paikallisiin toiminnanmahdollisuuksiin, oikeudenmukaisuuden kokemuksiin ja sopeutumisen mahdollisuuksiin liittyen.

Yksi esimerkki skenaarioista ovat ilmastotutkimuksessa ja ilmastopolitiikassa käytetyt SSP-tarinalinjat (Shared Socioeconomic Pathways). Nämä kuvaavat erilaisia maailmanlaajuisia yhteiskunnallisia kehityskulkuja. SSP-tarinalinjojen rinnalle voi kuitenkin olla hyödyllistä tuoda tarkempaa ymmärrystä hallinnan erilaisten toimintatapojen vaikutuksista ja mahdollisuuksista. Erilaiset hallintamallit vaikuttavat esimerkiksi siihen millaista vaikkapa maankäyttöön liittyvä hallinto voi alueellisesti tai paikallisesti olla. Tulevaisuuden tarinalinjat ja hallinnan toimintatavat yhdessä vaikuttavat myös siihen, millainen rooli ja toimijuus vaikkapa paikallisyhteisöllä voi olla. Kehittämämme menetelmän avulla voidaan tarkastella paikallista toimijuutta, ja hallinnan erilaisten lähestymistapojen mahdollista vaikuttavuutta erilaisissa tulevaisuuksissa.

Monikriisii vaatii moniratkaisuja

Nykytilannetta kuvataan välillä sanalla monikriisi (polycrisis). Miten sopeutumista tehdään ja miten sopeutumista kannattaa hallinnoida tällaisessa tilanteessa? Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on vasta lapsenkengissä. Mutta nyt olisi ymmärrettävä se, että sopeutumista tehdään ja kehitetään monikriisin sisällä, ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tulisi toimia monien muiden muutosvoimien vaikuttaessa yhtä aikaa. On siis tarve löytää moniratkaisuja (”polysolutions”).

Tilannetta on tutkittu käyttäen jälleen esimerkkinä porotaloutta. Toimiva moniratkaisu pureutuu ongelmien juurisyihin, pystyy helpottamaan pärjäämistä monenlaisissa paineissa, helpottaa tilannetta nopeasti, toimii ennakoivasti, ja sen toimintamallina on yhteistyö. Poronhoitajien aito osallistuminen maankäyttöön liittyvään päätöksentekoon voisi täyttää nämä ehdot, eli toimia tässä ajassa kaivattuna moniratkaisuna. Moniratkaisujen tukeminen vaatii hallinnon eri tasoilta ja sektoreilta entistä parempaa yhteistyötä, samoin toimivaa vuorovaikutussuhdetta paikalliselle tasolle. Tässä päästään takaisin konkreettisiin työskentelymenetelmiin, kuten edellä kuvattu ”Unelmia ja yllätyksiä” -työpajamenetelmä. Tällaisten menetelmien avulla keskustelu paikallisten elinkeinonharjoittajien ja asukkaiden sekä päätöksentekijöiden välillä on mahdollista pitää avoimena ja tasavertaisena, avaten näkemyksiä sekä hallinnon tason mahdollisuuksiin että paikallisen tason kokemuksiin. Molemmat ovat välttämättömiä, jotta muutosvoimaista tietoa syntyisi, ja se aidosti otettaisiin käyttöön.

Sirpa Rasmus (Arktinen keskus, Lapin yliopisto) ja Simo Sarkki (Oulun yliopisto)

Unelmia ja yllätyksiä -menetelmä: https://zenodo.org/records/14843107

Alkuperäiset julkaisut:

Rasmus, S., Sarkki, S., Wang, I., Burgess, P., Habeck, J.O., Horstkotte, T., Jokinen, M., Matthes, H., Mettiäinen, I., Parviainen, T., Pekkarinen, A., Post, L., Rikkonen, T., Sorvali, J., Turunen, M., Väärälä, T., Eronen, J.T. 2025. Surprises and Dreams: workshop method to co-create community-based transformative knowledge. The Polar Journal (Special issue “Contemporary methodologies and approaches in Polar Social Sciences”) 15(2): 432–457. https://doi.org/10.1080/2154896X.2025.2565959

Sarkki, S., Rasmus, S., Habeck, J. O., Matthes, H., Pihlajamäki, M., Eronen, J.T. 2025. Exploring the land-use futures related to reindeer herding in Finland through “wild logic” scenarios. Journal of Land Use Science (Special issue “Sustainability Challenges in the Arctic: Exploring Land Use Changes and Their Impacts”) 20(1): 151–175. https://doi.org/10.1080/1747423X.2025.2504420

Sarkki, S., Rasmus, S., Habeck, J.O., Matthes, H., Pihlajamäki, M., Eronen, J. 2026. A new scenario architecture to capture the granularity of governance within and across Shared Socioeconomic Pathways. Land Use Policy 164: 107926. https://doi.org/10.1016/j.landusepol.2026.107926

Sarkki, S., Rasmus, S., Pekkarinen, A., Jokinen, M., Mettiäinen, I., Parviainen, T., Post, L., Rikkonen, T., Sorvali, J., Väärälä, T., Habeck, J.O., Eronen, J.T. 2026. Adapting in polycrisis: Ensuring access to land as a polysolution for Arctic reindeer herding. Ambio (Special issue “Getting to solutions: moving beyond theory to practical methods to address the complexity of sustainability problems”). https://doi.org/10.1007/s13280-026-02379-x