Tuore tutkimusartikkeli tarkastelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia Inarijärven kaupalliseen kalastukseen sekä kalastajien sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.

Kansainvälisessä vertaisarvioidussa julkaisussa Regional Environmental Change
julkaistu tutkimusartikkeli kuvaa kaupallisen kalastuksen toimintaympäristön
muutosta Inarijärvellä sekä tarkastelee kalastajien selviytymisstrategioita
muuttuviin olosuhteisiin. 

Tutkimusta varten haastateltiin alueen kaupallisia kalastajia ja yhdistettiin
heidän kokemusperäistä, paikallista tietoa alueelta tehtyihin pitkäaikaisiin
meteorologisiin ja hydrologisiin havaintoihin. 

Paikallisten kalastajien kokemukset ja seurantatiedot kertovat samanlaista
viestiä. Vaikka vuodet eivät ole veljeksiä keskenään, yleisesti ottaen syksyt
ovat lämpimämpiä ja kunnollista lumi- ja jääpeitettä saadaan odottaa
pidempään. 

– Kalastajille syksyinen rospuutto, eli ajanjakso, jolloin jäätyminen on alkanut,
mutta jääpeite ei ole vielä tarpeeksi vahva jäällä liikkumista ja kalastamista
ajatellen on hankalaa aikaa. Se on menetettyä työaikaa, jolloin ei kerry tuloa,
kertoo yliopistotutkija Minna Turunen.

Sydäntalvella ilmaston muuttuminen näkyy puolestaan pitkien, viikkokausiakin
kestävien kovien pakkasjaksojen vähentymisenä. Pakkasen puuttumisen vuoksi niin
sanottuja rokulipäiviä ei kalastajalle tule enää niin usein. Toisaalta hyvin
lauhat jaksot keskellä talvea tuovat haasteita kalastukseen. Jääpeite jää
ohuemmaksi tai jääkerrosten välissä voi olla vettä. Leutoina talvina lumipeite
saattaa olla paksu, mutta kantavaa teräsjäätä on vähemmän. 

– Lumi, vesi ja sohjo vaikeuttavat liikkumista ja työn tekoa ja lisäksi
ongelmalliset jääolosuhteet kasvattavat myös onnettomuusriskiä, Minna Turunen
toteaa.

Kuinka kalastajat sopeutuvat muutoksiin?

Sekä kalastajien kokemukset että pitkäaikainen seurantadata osoittavat, että
Inarijärven talvikalastuskausi on lyhentynyt ja avovesikausi pidentynyt ja
lämmennyt. Inarijärven kaupallisten kalastajien sopeutuminen havaittuihin ja
odotettavissa oleviin riskeihin on vaihtelevaa.

Enimmäkseen käytetyt keinot ovat reaktiivista sopeutumista, eli selviytymistä
vaikean olosuhteen yli. Toisaalta nähtävissä on myös pidemmän aikavälin
suunnitelmallista ja ennakoivaa sopeutumista.

Tutkimuksessa tunnistettiin kalastajien keskuudessa neljä pitkän aikavälin
sopeutumisstrategiaa, jotka eroavat toisistaan saalislajien, investointien ja
riskitasojen suhteen. Osa kalastajista hyödynsi selvästi tiettyä
sopeutumisstrategiaa, kun taas osalla oli toiminnassaan piirteitä useammasta
strategiasta, tai strategiaa vaihdettiin tilanteen mukaan.

Vallitsevassa siikastrategiassa kalastajien tavoitteena on
mahdollisimman tehokas kysytyimmän kalalajin pyytäminen. Riskinä ovat
ekologisesti kestämätön kalastuspaine väheneviin siikakantoihin. Lisäksi
keskittyminen siiankalastukseen saattaa olla riskialtis strategia kalastajalle,
joka on tehnyt kalliita investointeja kulkuvälineisiin ja pyydyksiin.

Ahven- ja haukistrategiassa kalastus keskittyy ilmastonmuutoksen
seurauksena nopeasti runsastuvien kevätkutuisten kalalajien pyyntiin. Tässä
strategiassa ekologisen kestämättömyyden  riski on pienempi, sillä ahvenen
ja hauen kannat uudistuvat  nopeasti lämpenevien ja pidentyvien
kasvukausien takia. 

Monilajistrategiassa kalastetaan kalakantoja monipuolisesti eri
menetelmiä hyödyntäen. Tällainen yleisstrategia ei välttämättä vaadi suuria
investointeja. Ekologisen kestämättömyyden riski on pienempi, sillä
kalastuspaine on alhainen, ja se kohdistuu useisiin lajeihin ja
kalastuspaikkoihin.

Kalastusmatkailustrategia perustuu useiden kalalajien pyyntiin ja
elämysten tuottamiseen. Kalastusmatkojen tuottaminen vaatii erilaisia
investointeja, suunnitelmallisuutta ja varautumista.  Kalastusmatkailun
riskit liittyvät matkailijamäärien vähenemiseen jonkin yllättävän tilanteen
seurauksena. 

"kuva2
Talvinuotan perää nostetaan
Inarijärvellä helmikuun alun liki 30 asteen pakkasessa. Kuva: Erno Salonen.

Johtaako sopeutuminen kestävään kalastukseen?

Kalastajat ovat sopeutuneet edellä kuvattujen strategioiden avulla muuttuvaan
toimintaympäristöön. Lisäksi työn käytänteitä muokataan arjessa niin, että
nopeasti muuttuvassa ilmastossa pärjätään paremmin: vuodenaikojen muuttuvat säät
eivät aiheuta liian suurta haittaa, ja muutoksista voidaan jopa hyötyä. 

Tutkijat toteavat, että elinkeinon kestävä sopeutuminen vaatii
suunnitelmallisuutta, lisää yhteistyötä ja tukea. Hyviä käytänteitä olisi syytä
jakaa järveltä toiselle, elinkeinon kehittämiseen tarvitaan osallistuvampaa
otetta, ja muuttuvien olosuhteiden seurantaa on tarve kehittää.

Inarijärvellä on tehty säähavaintoja ja kerätty hydrologista aineistoa jo useita
vuosikymmeniä. Jääoloja kuvaavat aikasarjat ulottuvat sadan vuoden päähän. Näitä
arvokkaita aineistoja olisi syytä käyttää tutkimuksessa enemmänkin, mutta
yhdessä paikallisen, ammatinharjoittajien tiedon kanssa.

– Muun muassa havainnointia ja tiedon yhteistuotantoa tulisi kehittää erityisesti
talvioloihin liittyen; paras tieto esimerkiksi jääpeitteen pienipiirteisestä
vaihtelusta, jään rakenteesta ja lumipeitteestä jäällä on talvikalastajilla, Sirpa
Rasmus toteaa. 

Tutkimusartikkeli:
Turunen, M., Rasmus, S.,
Montonen, M., Salonen E, Lehtonen I 2025. Sustainable Adaptation of 
Commercial Inland Fishing? –  Lessons  Learnt from 
 Subarctic Lake Inari, Finland. Regional Environmental Change 25, 17. 

https://doi.org/10.1007/s10113-024-02357-7 

Yhteystiedot:

Minna Turunen, yliopistotutkija, Lapin yliopiston Arktinen keskus,
minna.turunen(at)ulapland.fi, 040 539 1182 (0405096134)

Sirpa Rasmus, yliopistotutkija, Lapin yliopiston Arktinen keskus,
sirpa.rasmus(at)ulapland.fi, 040 4844358

Erno Salonen, evp kalatutkija, RKTL/LUKE Inari, salonen.erno(at)gmail.com,
0400896532

Tutkimus on Lapin yliopiston Arktisen keskuksen
rahoittama, ja se on saanut tukea myös EU Horizon 2020 -tutkimus- ja
innovaatio-ohjelmasta (CHARTER; hankenumero 86947).