Vuonna 1989 Bruce Forbes matkusti Neuvostoliiton isännöimään kansainväliseen tiedekonferenssiin Surguttiin puhumaan ikiroudasta. Forbes oli jo tätä ennen työskennellyt Jamalin niemimaalla Siperiassa.

Tuolloin ei juurikaan puhuttu ilmastonmuutoksesta, mutta metsäpalot ja ikiroudan
sulaminen nousivat esiin tutkijoiden pöydillä, lehdistössä ja pikkuhiljaa
poliitikkojen puheissa. Nämä tahot eivät kuitenkaan tehneet kovin läheisesti
yhteistyötä. 

Nyt Forbes, 60, on tutkimusprofessorina Arktisen
globaalimuutoksen tutkimusryhmässä, jota hän on myös johtanut vuosina 2004-2020.
Forbes on työskennellyt Arktisessa keskuksessa vuodesta 1993 lähtien, ja samana
vuonna hän väitteli maantieteen tohtoriksi McGillin yliopistossa Kanadassa.

Forbes on tehnyt kenttätyötä arktisella alueella yli 36 vuoden ajan. Tänä aikana
hän on tutkinut öljy- ja kaasuteollisuuden ekologisia ja sosiaalisia vaikutuksia
erityisesti Venäjällä, Yhdysvalloissa Alaskassa ja Kanadassa. 

– Öljy- ja kaasuteollisuuden hallintotavat, sopimukset ja päätöksenteko
perustuvat kaksikymmentä vuotta sitten laadittuihin George W. Bushin aikana
tehtyihin asiakirjoihin, kertoo Forbes.  

Myös tänä vuonna
Forbesin oli tarkoitus tehdä kenttätyötä poronhoitajien keskuudessa Venäjällä
Jamalin alueella, mutta koronapandemia sotki suunnitelmat. 

Paikalliset mukana tutkimuksessa ja päätöksenteossa

Forbes on koko uransa pyrkinyt parantamaan dialogia eri tieteenalojen välillä.
Hän on kuunnellut paikallisyhteisöjä ja alkuperäiskansojen edustajia, joiden
tietämys ja esiin nostamat kysymykset ovat olleet tärkeä osa tutkimusta. Hän on
vuosien saatossa ystävystynyt läheisesti poronhoitajien kanssa Suomessa ja
Venäjällä.  

– Maanviljelijät ovat tarkkailleet säätä
satojen vuosien ajan. Sama pätee poronhoitajiin, joilla on valtavasti säähän ja
ympäristön muutoksiin liittyvää tietoa. Heidät on saatava mukaan päätöksentekoon
ja prosesseihin.  

Vuonna 2013 Jamalin alueella Siperiassa
kuoli äkillisesti yli 60 000 poroa. Tutkijoiden keräämä aineisto osoitti, että
mitään vastaavaa ei ollut tapahtunut sadan vuoden tarkasteluajanjakson aikana.

Paikalliset poronhoitajat kysyivät Forbesilta, mikä aiheutti porojen
joukkokuoleman.

– He sanoivat, että jos tästä tulee uusi normaali,
heillä ei ole aikaa valmistautua tämänkaltaisiin sään ääri-ilmiöihin
muutoksiin. 

Porot kuolivat yllättäen nälkään, koska säänvaihtelut sulattivat lumesta jäätä,
eivätkä porot saaneet jääpeitteen läpi ravintoa. 

Forbes johtaa
kesällä 2020 alkanutta CHARTER-hanketta, jossa on mukana 21 tutkimuslaitosta
yhdeksästä maasta. Noin kuuden miljoonan euron yhteisrahoituksesta Arktisen
keskuksen osuus on noin 900 000 euroa. Tutkimushankkeessa keskitytään siihen,
miten muutokset biodiversiteetissä ja ilmastossa arktisella alueella vaikuttavat
paikallisiin yhteisöihin ja perinteisiin elinkeinoihin, erityisesti
Pohjois-Euroopassa ja Luoteis-Venäjällä. 

Forbes kertoo, että
vuosikymmenten ajan Suomessa poliitikot ja tiedeyhteisö ovat päättäneet kuinka
paljon poroja saa pitää, kuuntelematta paikallisyhteisöä ja alkuperäiskansojen
edustajia. Sen sijaan Kanadassa Forbes oli nähnyt, miten inuiitit tekivät
yhteistyötä hallinnon kanssa ja päättivät yhdessä jääkarhujen tai valaiden
pyyntiluvista. 

Nyt päätöksiä tehdään yhteistyössä ja
vuorovaikutuksessa myös Suomessa. Forbes kertoo, että vuoropuhelun lisääntyminen
tutkijoiden, paikallisyhteisöjen, alkuperäiskansojen edustajien ja poliitikkojen
välillä on yksi merkittävimpiä asioita, mitä hänen urallaan on tapahtunut. 

Yhä tärkeämpää on myös hyödyntää perinteistä tietoa, kuunnella hiljaisen tiedon
mestareita. 

– Olen optimistinen, sillä poliittinen hallinto on
adaptiivisempi nykyään. Poronhoitajien, alkuperäiskansojen edustajien,
tutkijoiden ja poliitikkojen pitäisi kaikkien olla mukana keskustelussa nyt ja
tulevaisuudessa.

Noin neljäkymmentä prosenttia Suomen pinta-alasta
on poronhoitoaluetta. Vuonna 2006 Forbes työryhmineen kirjoitti teoksen, joka
käsitteli poronhoitoa pohjoisimmassa Euroopassa. 

Porot
lisäävät maanpinnan heijastavuutta estämällä avoimien tunturialueiden
pensoittumista ja metsittymistä. Näin ollen porot voivat olla mukana torjumassa
ilmastonmuutosta. Tästä Forbes kollegoineen kerää myös pitkäaikaista dataa.

Forbes on vuosikymmenten ajan kutsunut paikallisväestöä, ja alkuperäiskansojen
edustajia, kuten nenetsejä, inuiitteja ja saamelaisia, jakamaan kokemuksiaan.
Hän on halunnut pitää keskusteluyhteyden mahdollisimman laajana poronhoitajien,
alkuperäiskansojen, poliitikkojen ja tutkijoiden välillä. 

Eri
ryhmien välinen dialogi ja yhteistyö on Forbesin mukaan ehdottoman tärkeää,
jotta ilmastonmuutosta pystytään torjumaan ja siihen voidaan sopeutua,
erityisesti arktisella alueella. 

Forbes nimeää yhdeksi
läheisimmäksi kollegakseen tutkimusprofessori Florian Stammlerin, joka on myös
tehnyt paljon kenttätyötä Venäjällä. Forbes kirjoitti hänen kanssaan
kaksikymmentä vuotta sitten ensimmäisen tutkimusartikkelinsa. Muista Arktisen
keskuksen kollegoistaan Forbes nostaa esiin Minna Turusen, Sari Starckin, Sirpa
Rasmuksen, Mia Landauerin, John Mooren, Markku Heikkilän, Philip Burgessin ja
Nicolas Gunslayn. 

– Suomessa on todella paljon arktisen
tutkimuksen tietämystä. Mitä enemmän voimme tehdä kansainvälistä työtä, sitä
parempi.

Teksti ja kuva: Johannes Roviomaa