Kasvo: Jokainen meistä syö ja siksi Dele Raheemista tuli tutkija

Kaikkien ruokaan liittyvien prosessien pitää olla kestäviä, koska se, miten syömme, vaikuttaa koko maapalloon.

Jos viettää kouluvuotensa Afrikan väkiluvultaan suurimman maan Nigerian
suurimmassa kaupungissa Lagosissa ja opiskelee tohtoriksi asti
elintarviketieteitä Helsingissä ja Britanniassa, ei vaikuta kovin
todennäköiseltä päätyä Lapin yliopiston Arktiseen keskukseen Rovaniemelle.

Sattumasta siinä Bamidele ”Dele” Raheemin kohdalla olikin alkujaan kyse. Mutta ei
enää.

Elämä heittelee, ja Delen se heitti Rovaniemelle. Siitä eteenpäin hän raivasi
itse tiensä Arktiseen keskukseen. Arktinen keskus on monitieteinen
tutkimuslaitos, ja juuri sellaista Rovaniemelle päätynyt tohtori tarvitsee. Eikö
siellä ole elintarviketieteitä? Ei haittaa. Kaikkien pitää syödä, ja jos paikka
kerran on monitieteinen, silloin yhteys varmaankin löytyy.

Niin myös tapahtui. Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutti on
yksi Arktisen keskuksen tutkimusryhmistä, ja siellä on viime vuosina kiinnitetty
huomiota arktisten alueiden inhimilliseen turvallisuuteen eli asioihin, jotka
vaikuttavat ihmisten arkeen ja arjessa selviytymiseen. Yksi näistä asioista on
ruokaturvallisuus.

– Jokainen meistä syö ruokaa. Ruokaturvallisuus on osa inhimillistä
turvallisuutta, Raheem sanoo.

Tällä hetkellä Raheem on mukana projektissa, jossa selvitetään, miten lappilaiset
elintarvikeyritykset voisivat hyödyntää digitaalisia palveluita toiminnassaan.
Toinen projekti selvittää, mikä on perinteisen ja paikallisen ruoan merkitys
Euroopan pohjoisimpien alueiden ruokaturvallisuudessa.

– Näen linkin Arktisen keskuksen ja elintarviketieteiden välillä, Raheem sanoo.

Esimerkiksi Tshernobylin ydinonnettomuuden kaltaiset tapahtumat voivat vaikuttaa
ruoan laatuun ja turvallisuuteen pohjoisessa. Suomen valttina hänen mukaansa on,
että ruoka on laadultaan hyvää. Pohjoiset kasvutekijät kuten uv-säteilyn määrä
ja nopea kasvukausi saavat kasveja puolustamaan itseään, mikä puolestaan
kehittää sellaisia ominaisuuksia, jotka ihmisten kannalta parantavat
ravintokasvien laatua.

Akateemisilla projektityöläisillä tulevaisuus on epävarmaa, mutta kun kuuntelee
Dele Raheemin elämäntarinaa, tulee selväksi, että hän on ennenkin osannut
vaikuttaa omaan kohtaloonsa.

Lagosin väkiluku oli 1960-luvun alussa miljoona. Raheem jätti kaupungin vuonna
1988, jolloin asukkaita oli noin neljä ja puoli miljoonaa. Nyt arviot
asukasmäärästä ovat jopa 20 miljoonaa. Kotikaupungin kasvutahti on hurja, eikä
ihme, että sen keskellä ruokaturvallisuus vaikutti tärkeältä.

Raheem aloitti elintarviketieteiden opiskelun ensin Lagosissa. Sieltä hän
onnistui pääsemään Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisen
tiedekunnan maisteriohjelmaan. Hän jatkoi tutkijana Helsingissä ja myös
Englannissa Lincolnin ja Greenwichin yliopistoissa. Raheem väitteli Helsingin
yliopistossa vuonna 2006.

Perhesyyt vetivät Raheemia yhä useammin Lappiin, ja tohtoriksi väittelyn jälkeen
hän päätyi pysyvästi Rovaniemelle.

Mistä Rovaniemeltä löytyisi töitä? Verkosta löytyi Lapin yliopisto ja sen
tutkimuslaitos. ”Ehkä minä sopisin tuonne”, Raheem tuumi ja siirtyi tuumasta
toimeen. Hän pääsi keskusteluyhteyteen Arktisen keskuksen tutkijoiden kanssa ja
sai työvoimatoimistolta tukea työkokeiluun. Ensimmäisistä askeleista ei heti
seurannut mitään, mutta yhteys oli luotu. Ennen pitkää Raheem löysi itsensä
suoraan omaan osaamisalueeseen liittyvistä tutkimusprojekteista.

Työhuoneessaan Raheem puhuu ilmastonmuutoksesta, ruokaturvallisuudesta ja
ruokaketjuista. Kuinka ruokaa prosessoidaan? Mitkä ovat vaikutukset päästöihin?
Mitä kaikkia ristiriitaisia tekijöitä tulee ottaa huomioon? Tässä ollaan isojen
asioiden äärellä.

– Se, kuinka me syömme, vaikuttaa koko planeettaan. Kaikkien ruokaan liittyvien
prosessien täytyy olla kestäviä.

Monet asiat ovat Rovaniemellä tyystin toisin kuin Lagosissa, Helsingissä tai
Lontoossa, joissa mies aiemmin asui. Suurkaupunkien kasvatti on saanut totutella
ylenpalttiseen hiljaisuuteen ja rauhaan. Samalla ruokaturvallisuuden tutkija on
saanut tottua myös syömään paikallista ruokaa.

– Alussa se oli mautonta. Mutta täytyy sopeutua.

Bamidele ”Dele” Raheem

• D.Sc, Elintarviketieteen tohtori (ETT)
• Vieraileva tutkija, PYVI
• Tutkimuskohteet: Ruokaturvallisuus, ruoan ravintoarvot (food nutrition),
  
  ilmaston vaikutus ruokaturvallisuuteen
• Motto: ”Älä jätä iltaan, mitä aamulla voi tehdä.”
• Dele Raheemin profiili
  
  Lacris-tutkimustietojärjestelmässä

Teksti: Markku Heikkilä
Kuvat: Anna Muotka