Sattumusten sarja toi Malgorzata ”Gosia” Smieszekin töihin Rovaniemelle, Lapin yliopiston Arktiseen keskukseen toukokuussa 2013. Sosiaalisilla verkostoilla, joita hän on onnistunut rakentamaan vuosien varrella, ovat poikineet useita mielenkiintoisia työtehtäviä, ja verkostoilla on ollut osansa myös siihen, että hän on päätynyt tutkimaan arktista päätöksentekoa Lapin yliopistoon.

Gosia Smieszek opiskeli politiikkatieteitä ja kansainvälisiä
suhteita Puolan Krakovassa, Jagiellonian yliopistossa. Lisäksi hän oli mukana
Jagiellonian yliopiston ja itävaltalaisen Viennan yliopiston yhteisessä
tutkinto-ohjelmassa, jossa hän toteutti opinnäytetyön EU:n ympäristöoikeudesta.
Kolme vuotta myöhemmin hän päätti jatkaa opintojaan College of Europessa, Puolassa,
ja teki opinnäytetyön EU:n energia- ja ympäristökysymyksistä.

Opintojen
jälkeen Gosia jäi töihin College of Europeen, mikä ratkaisi sen, että hän päätti
suuntautua arktisiin kysymyksiin.

– Professori ehdotti, että voisin
tarkastella tutkimuksessani arktista aluetta. Koska viimeinen opinnäytetyö liittyi
Euroopan unioniin, oli luontevaa selvittää, millaisen roolin EU voisi ottaa
arktisella alueella.

– Vuonna 2012 olin puhumassa Polar Law
Symposiumissa. Osallistuminen johti siihen, että tapasin myöhemmin samana vuonna
Timo Koivurovan, Adam Stepienin ja Kamil Jagodzińskin, jotka valmistelivat EU:n arktinen
informaatiokeskus -hanketta Arktisessa keskuksessa. Keskustelu poiki tapaamisen
arktisen keskuksen johdon kanssa ja aloitin toukokuussa 2013 työt kyseisessä
hankkeessa.

Halu kehittää asioita motivoi tutkimaan
arktista päätöksentekoa

Samalla, kun Gosia osallistui EU:n
arktista informaatiokeskusta koskevan selvityksen tekoon tuoden siihen omaa
tietämystään EU:n toiminnasta, hän aloitti yhteiskuntatieteiden tiedekunnaan
tohtoriohjelmassa.

– Vuona 2013 kaikki puhuivat kiinalaisista
tarkkailijoista Arktisessa neuvostossa, mutta ajattelin, että meillä on myös muita
tarkkailijoita EU:ssa, joihin voisin keskittyä. Kiitos Arktisen keskuksen entisen
johtajan Paula Kankaanpään, sain tutustua Arktisen neuvoston toiminnan ja
päätöksentekoprosessien arviointiin. Nyt teen väitöstutkimusta siitä, miten Arktisen
neuvoston rakenne ja toiminnot vaikuttavat arktisten asioiden päätöksentekoon.
Lisäksi tutkin sitä, miten tutkimustietoa voitaisiin hyödyntää paremmin Arktisen
neuvoston päätöksenteossa.

Kansainvälisen arktisen tiedekomitean (IASC) nuorten tutkijoiden ohjelma
aloitti vuonna 2014, jolloin Gosia hyväksyttiin sen jäseneksi ensimmäisten joukossa.
IASC-jäsenyys lisäsi hänen kiinnostustaan luonnontieteitä kohtaan. Yhteistyötä
luonnontieteilijöiden kanssa on lisännyt myös jäsenyys Arctic Observing Summitin (AOS)
järjestelykomiteassa.

– Suosittelen lämpimästi kaikille nuorille
tutkijoille, jotka ovat kiinnostuneita arktisista asioista, IASC:n
Fellowship Program -jäsenyyttä. Arktisissa toimijoissa on kyse lopulta hyvin
pienestä joukosta ihmisiä, joten henkilökohtaiset kohtaamiset verkostoissa,
konferensseissa ja muissa tapahtumissa ovat tärkeitä.

– Olen onnistunut
rakentamaan hyvät sosiaaliset verkostot arktisiin toimijoihin. Kyse on myös
luottamuksesta. Se, että en ole tavannut ihmisiä tarkoitushakuisesti, on auttanut
minua tutkimuksessani, sillä pystyn palaamaan ihmisten luokse ja myös seuraamaan
kehitystä pitkällä aikajänteellä.

Hetken viivähdys Rovaniemellä on
venynyt huomaamatta kolmeksi vuodeksi. Kuten monet muut tutkijat, myös Gosia pitää
haasteena löytää aikaa tutkimukselleen muiden töiden ohella, johon on kuulunut
kevään aikana muun muassa kesäkuun 2016 alussa järjestetyn kiinalais-pohjoismaisen
arktisen symposiumin järjestelytehtäviä yhteistyössä CNARC-verkoston kanssa.

– Uskon siihen, että tämän kaltaiset työt kehittävät muita taitojani ja
yhteistyöverkostoissa toimiminen auttaa minua eteenpäin urallani pitkällä
tähtäimellä.

Hektisen kevään jälkeen Gosia on saanut mahdollisuuden
matkustaa kolmeksi kuukaudeksi Wieniin, nuorten tutkijoiden kesäkouluun, jossa hän
keskittyy puhtaasti tutkimuksen tekoon.

Teksti ja kuva: Johanna
Westerlund