Kasvo: Työkaluna kamera, jääkarhu ja paljon mielikuvitusta

Kun Ilona Mettiäinen aloitti vuonna 2010 väitöstutkimuksensa Arktisen keskuksen Arktis-tohtoriohjelmassa, hänelle ei tullut mieleenkään, että se johtaisi ikioman valokuvanäyttelyn toteutukseen. Taiteellinen työskentely on auttanut väitöskirjatutkijaa käsitteiden työstämisessä ja herättänyt oivalluksia tiedeviestinnän saralla.

Monitieteiseksi arktiseksi yhteiskuntatieteilijäksi itsensä
määrittelevä Ilona Mettiäinen sai kuulla joulukuussa 2009, että hänet on valittu
nelivuotiskaudelle Arktisen keskuksen koordinoimaan monitieteiseen
Arktis-tohtoriohjelmaan. Heti alkajaisiksi, keväällä 2010, Arktisen keskuksen
tiedekeskusyksiköstä kannustettiin aloittavia väitöstutkijoita pohtimaan, miten he
voisivat visualisoida tutkimustaan.

– Se tuntui ensin isolta
haasteelta. Yhteiskuntatieteilijät työstävät asioita pitkälti sanoilla,
käsitteellisesti, ja tutkimusetiikka voi rajoittaa suoranaista tutkimusprosessista
kertomista esimerkiksi valokuvilla.

Vuonna 2011 Mettiäinen osallistui
Pyhätunturilla Arktis-tohtoriohjelman ja Aalto-yliopiston yhteiseen Design
Connections -kesäkouluun, jolloin hän koki oivalluksen taiteellisen työn kautta
tapahtuvasta ymmärtämisestä kuulemalla designtutkijoita. Mettiäinen oli harrastanut
valokuvausta jo pitkään, ja digitaalinen järjestelmäkamera kulki luontevasti mukana
niin työ- kuin vapaa-ajanmatkoilla.

– Sain idean, että alan kuvata
Tromssasta samana keväänä ostamaani muovista jääkarhua erilaisissa ympäristöissä.
Aloin ottaa kuvia, jotka visualisoisivat tutkimuksessani tarkasteltavia ilmiöitä,
kuten mahdollisia tai mahdottomiakin maailmoja, joita ilmastonmuutoksesta voi
seurata. Jääkarhu ei liity suoranaisesti ilmastonmuutokseen Lapissa, mutta se on
laajalti käytetty arktisen alueen ilmastonmuutoksen symboli.

Muovinen
jääkarhu kulki vuosien 2011–2016 aikana Mettiäisen mukana eri puolilla arktista
aluetta, mikä johti lopulta siihen, että hän haki ja sai Otto A. Malmin
lahjoitusrahastolta apurahan näyttelyä varten. ”Nanoq – Ilmastonmuutoksen
(mieli)kuvi(ttelu)a” -näyttely aukesi yleisölle ensimmäistä kertaa Rovaniemellä
Arktikumin tiedekeskuksessa syyskuussa 2016.

Valokuvat avaavat väitöstutkimuksen
teoreettista ajattelua

Ilona Mettiäinen kertoo olleensa jo kauan
kiinnostunut vuorovaikutteisesta suunnittelusta ja tiedon käytöstä suunnittelussa ja
päätöksenteossa. Loppusuoralla olevassa väitöstutkimuksessaan hän on tarkastellut
Lapin ilmastostrategian suunnitteluprosessia.

– Alueellisissa
ilmastostrategioissa mietitään, mitä ilmastonmuutos voi tarkoittaa arktisten
alueiden eri toimijoille ja yhteisöille ja mitä tulisi tehdä. Tutkin sitä, miten ja
millaista tietoa eri toimijat hyödyntävät ja tuottavat luodessaan paikallisia ja
alueellisia merkityksiä ilmastonmuutokselle. Lisäksi pyrin kehittämään strategista
suunnittelua menetelmänä, jotta sillä voitaisiin paremmin vastata ilmastonmuutokseen
sopeutumisen kaltaisiin kompleksisiin haasteisiin.

Valokuvaaminen on
auttanut Mettiäistä kehittämään väitöstutkimuksensa teoreettista ajattelua.
Tieteisfantasia, jota myös Nanoq-näyttely edustaa, on toiminut apuna erilaisten
tulevaisuuden mahdollisten maailmojen kuvittelussa ja esittämisessä.

–
On iso haaste tehdä yhteiskunnallista pitkän aikavälin suunnittelua niinkin
massiivisella tavalla yhteisöjä ja koko maailmaa muuttavaan asiaan kuin
ilmastonmuutokseen liittyen. Ilmastostrategioita tehdessä on pystyttävä paitsi
tulkitsemaan tieteellisten ilmastoennusteiden pohjalta odotettavia muutoksia
ympäristössä, myös kuvittelemaan asioita, joita sen seurauksena ei ole vielä
tapahtunut yhteiskunnassa. On tärkeää tehdä ajatusharjoituksia ja saada näin aikaan
alueellisten toimijoiden verkostoja sekä kokemusta sen suunnittelusta, miten
muuttuviin olosuhteisiin tulisi varautua.

Nanoq-näyttelyn lisäksi
Mettiäinen on hyödyntänyt eri tilanteissa ja eri puolilla arktista aluetta ottamiaan
valokuvia laajasti opetustehtävissä, tieteellisissä esitelmissä ja julkaisuissa.
Hänen kokemuksensa mukaan valokuvat ovat auttaneet opiskelijoita ymmärtämään
luennoilla käsiteltäviä ilmiöitä ja herättäneet keskustelua muuten vaikeasti
lähestyttävistä aiheista.

Mettiäinen kannustaa myös muita tutkijoita
hyödyntämään monikanavaista ja -aistista työskentelyä omassa työssään.

– Uskon, että avoimuus uusille luoville prosesseille ja asioiden kokeilemiselle
hyödyttää tieteen tekemisessä. Tieteellisessä tutkimuksessa tarvitaan myös
mielikuvitusta, sillä on pystyttävä myös kuvittelemaan asioita, joita ei ole vielä
olemassa. Olen esimerkiksi tutkinut Cornellin yliopiston kanssa ihmisten asenteita
ilmastonmuokkausta kohtaan. Ilmastonmuokkausta ei ole vielä tehty, joten
tutkittaessa ihmisten suhtautumista ilmastonmuokkaukseen on pystyttävä kuvittelemaan
yhdessä. Samalla ymmärrys vielä idullaan olevista asioista ankkuroituu siihen, mitä
jo on.

Luovalle tutkijalle onkin tärkeää, että hän voi etsiä ja löytää
uutta.

– Toivoisin, että tiedepolitiikka mahdollistaisi laajasti uuden
etsimisen ja uudella tavalla tekemisen. Eihän jokainen kokeilu välttämättä onnistu,
mutta ne ovat silti tärkeitä. Joskus tulee suuria uusia oivalluksia. Lisäksi
tieteestä on voitava viestiä ymmärrettävällä ja kiinnostavalla tavalla myös suurelle
yleisölle ja luoda ymmärrystä sekä tietoa yhdessä toimimalla. Taide voi toimia
tällöin apuna.

Ilona Mettiäisen ”Nanoq – Ilmastonmuutoksen
(mieli)kuvi(ttelu)a” -näyttely on esillä Suomen
suurlähetystössä Washingtonissa 1.3.–30.4.2017. Rovaniemellä Arktikumin
tiedekeskuksessa näyttely oli yleisön nähtävänä 3.9.2016–29.1.2017.

Kuvat:
Ilona Mettiäinen/Nanoq
Teksti ja valokuva Ilona Mettiäisestä: Johanna
Westerlund