Kun arktinen alue kohtasi kolmannen navan

Katmandussa, Nepalissa, lähti syyskuun alussa liikkeelle Lapin yliopiston kansainvälisen roolin kannalta mahdollisesti jatkossa hyvinkin merkittävä prosessi. Arktinen alue kohtasi globaalia etelää maailman kolmanneksi navaksi kutsutun Himalajan juurilla.

Teksti: Markku Heikkilä
Konferenssikuvat: Jitendra Bajracharya/ICIMOD

Arktisen keskuksen tutkimusprofessorilla, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöinstituutin PYVIn johtajalla Kamrul Hossainilla oli
paljon aiheita hymyyn, kun hän lausui loppusanoja kolmipäiväisen konferenssin
”First Inter-Polar Conference” päätteeksi 8. syyskuuta Katmandussa. Konferenssi,
josta etukäteen oli vaikea olla täysin varma mitä tuleman pitää, oli onnistunut
yli odotusten. Hossain ei päätössanoissaan vielä pystynyt lupaamaan tarkkoja
tietoja prosessin jatkosta, mutta tämän hän lupasi: ilmoitus jatkosta on
taatusti vielä tulossa. Siitä käytiin Katmandussa jo alustavia keskusteluja.

Aloitteen taustalla oli Hossainin rooli Arktisen yliopiston verkostossa, jossa
hän on UArctic Chair, eli tutkimusteeman vetäjä. Työhön liittyy kryosfääri, eli
ne alueet, joilla maapallolla on lumi- ja jääpeitettä.

Hossain ehdotti arktisen alueen ja kolmanneksi navaksi kutsutun Himalajan alueen
saattamista yhteyksiin ja ryhtyi selvittämään, kuinka asiassa voisi edetä.
Yhteistyökumppaniksi löytyi Tokiossa pidetyn tapaamisen myötä Himalajan alueen
(Hindu Kush Himalaya) kahdeksan maan hallitusten välinen tiedejärjestö ICIMOD,
jonka pääjohtaja suhtautui ehdotukseen myönteisesti. Asiat lähtivät etenemään
nopeasti, ja työntäyteisen kesän jälkeen tapahtuma saatiin järjestettyä jo tänä
syksynä. 

Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Kamrul Hossain oli
yksi tapahtuman pääjärjestäjistä ja lausui myös konferenssin
tervetulosanat. 

Yliopiston lipunnäyttö globaalissa etelässä

 Arktisen alueen ja Himalajan alueen yhteyksiä on ollut
ennenkin, mutta nyt tähtäimessä oli uudenlainen, tutkijoita ja tutkimusta
laaja-alaisesti yhteen saattava ja osallistava prosessi. Alusta asti oli selvää,
että Himalajan alueen omien tutkijoiden laajempi osallistuminen olisi viisumien
ja matkojen vuoksi mahdollista vain, jos tapahtuma olisi Himalajan alueen
maassa.

Kiinnostus tapahtumaa kohtaan oli heti suurta, ja vain noin puolet tarjotuista
abstrakteista pystyttiin mahduttamaan ohjelmaan. Lopulta konferenssissa oli
hyvin monipuolinen kattaus eri tutkimusaloja niin arktiselta kuin Himalajan
alueelta. Kaikkiaan paikalla oli yli kymmenestä eri maasta noin sata
osallistujaa, joista toistakymmentä edusti Lapin yliopistoa – kyseessä oli näin
yksi yliopiston huomattavimmista kansainvälisistä lipunnäytöistä pitkään aikaan,
ja ehkä suurin koskaan globaalin etelän alueella.

– Arktinen alue ja Himalajan alue kohtaavat samankaltaisia haasteita, mutta
globaaleissa ilmastokeskusteluissa niistä puhutaan erikseen. Tämän konferenssin
avulla pyrimme yhdistämään asioita ja jakamaan näkökulmia molempien alueiden
suunnalta, Hossain sanoo. 

Kuka on asiantuntija jäätiköistä?

Osallistujien joukossa oli Himalajan alueen tutkijoita, joille tämä oli uran
ensimmäinen mahdollisuus osallistua kansainväliseen konferenssiin. Yksi heistä
oli Hasina, joka on kotoisin Pakistanin vuoristoalueen
alkuperäiskansayhteisöstä, jossa perinteenä on antaa vain yksi nimi, ja jossa
yhteisöllä ei ole ollut minkäänlaista perinnettä kannustaa naista perheen
ulkopuoliselle tutkijauralle. Hän ponnisti väitöskirjan tekoon asti, koska
alueen jäätiköiden täytyy tulla kuulluksi.

Ensimmäisessä kansainvälisessä konferenssiesityksessään koskaan Hasina hiljensi
yleisön kertomalla alueensa Gilgit-Baltistanin jäätiköiden henkisestä
merkityksestä yhteisölleen ja sen omalle elämäntavalle. 

– Kuka on asiantuntija jäätiköistä? Sellainenko, joka on kerännyt viisi-seitsemän
vuotta tutkimusaineistoa, vai sellainen, joka on asunut jäätiköiden parissa
vuosikymmeniä, hän kysyi ja kyseenalaisti näkemystä siitä, että jäätiköitä
ajatellaan vain riskien kautta.

Katmandussa mukana ollut Lapin yliopiston professori Laura Junka-Aikio
piti konferenssissa erityisen hyvänä juuri tasapainoa länsimaisten ja lännen
ulkopuolella vaikuttavien tutkijoiden välillä: kun tapahtuma järjestettiin
Nepalissa, suuri osa tutkijoista saapui konferenssiin lähialueilta, maista kuten
Tadžikistan, Pakistan, Nepal, Intia, Bangladesh ja Bhutan.

Junka-Aikio piti itselleen vaikuttavimpana juuri Hasinan puheenvuoroa.

– Esitys oli maailmoja avaava ja muistutti siitä, miten kaunis ihmisten suhde
ympäristöön kautta maailman on ollut ja voi yhä olla silloin, kun se ei perustu
luonnon hallintaan, voiton maksimointiin ja talouskasvun tavoitteluun.
Esitelmästä löytyi paljon mahdollista tarttumapintaa pohjoisten
alkuperäiskansojen luontosuhteeseen ja sen käsittelyyn ilmastonmuutoksen
yhteydessä, hän sanoo.

Arktisen alueen ja Himalajan alueen yhteyksiä käsitellyt konferenssi kokosi
yhteen noin sata osallistujaa yli kymmenestä maasta.

Yhteistyö nousi uudelle tasolle

 Ylipäätään Junka-Aikion mielestä konferenssissa tuntui
erityisen hienolta päästä tutustumaan alueen yliopistoista nousevien nuorten
naisten tutkijasukupolveen ja heidän työhönsä. Kiinnostavaa oli toisaalta myös
se, miten konferenssin osanottajat jossain määrin kaihtoivat avointa keskustelua
voimakkaasti politisoituneista aiheista tai geopolitiikasta. 

– Tämä on erittäin ymmärrettävää alueella, joka tasapainoilee monien sekä
valtionsisäisten että kansainvälisten jännitteiden välillä, ja asian joutunee
ottamaan huomioon myös jatkossa. Silti alueella vierailu laajensi huomattavasti
omaa ymmärrystäni siitä, miltä maailmanpolitiikka ja siihen liittyvät
monitasoiset kamppailut näyttävät Nepalin ja sen ympäristön alueilta katsottuna,
hän sanoo.

Yliopistonlehtori Tiina Seppälän mielestä konferenssi nosti
alueidemme välisen tutkimusyhteistyön aivan uudelle tasolle.

– Olen tehnyt tutkimusta Nepalissa vuodesta 2012 lähtien. Paikallisten ihmisten
kanssa työskentely on vakuuttanut minut siitä, että tuomalla eri alueilta
kumpuavaa tietoa ja kokemusta yhteen on mahdollista löytää tehokkaampia mutta
myös oikeudenmukaisempia ratkaisuja monimutkaisiin ja vaativiin
globaaliongelmiin. Tämä koskee niin ilmastonmuutosta, luontokatoa kuin kasvavaa
globaalia eriarvoisuutta, unohtamatta kansainvälistä muuttoliikettä ja
pakolaisuutta ilmiöinä, joiden merkitys tulee jatkuvasti kasvamaan myös
arktisella alueella, hän sanoo.

Globaalin etelän ja arktisen alueen risteymäkohtien ymmärtäminen avaa Seppälän
mukaan mahdollisuuden määritellä kestävää kehitystä uudelleen tavalla, joka
palvelee paremmin paikallisia näkökulmia ja samalla vahvistaa keskinäistä
solidaarisuutta jaettujen ongelmien ratkaisemiseksi.

– Yhdessä olemme vahvempia. Yhteistyön tiivistäminen edellyttää kuitenkin
globaalin eriarvoisuuden ottamista huomioon, sillä köyhät maat eivät kykene
varautumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin samalla tavoin kuin vauraat
länsimaat, Seppälä huomauttaa.

First
Inter-Polar Conference järjestettiin Katmandussa, Nepalissa 6.–9.
syyskuuta 2023. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Lapin yliopiston
Arktinen keskus, Himalajan alueen (Hindu Kush Himalaya) kahdeksan maan
hallitusten välinen tiedejärjestö ICIMOD ja UArcticin Arktisen oikeuden
temaattinen verkosto.