Arktiset pensaat ovat maapallon pohjoisimpien osien yleisimpiä puuvartisia kasveja. Puiden tapaan myös pensaat muodostavat vuotuisia kasvurenkaita. Kasvurenkaat kertovat menneistä ilmasto-olosuhteista sekä siitä, kuinka nykyinen muuttuva ilmasto vaikuttaa niiden kasvuun.

Arktinen merijää on vähentynyt jyrkästi viimeisten kahden vuosikymmenen aikana.
Samaan aikaan tundran pensaat ovat monin paikoin yhä runsaampia. Uusi tutkimus osoittaa, että arktisen merijään vähenemiseen
on liittynyt joillakin alueilla pensaiden kiihtynyttä kasvua ja kasvun
vähenemistä toisilla, yleensä kuivemmilla alueilla.
Tutkimus julkaistiin
Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America
-julkaisussa. Kansainvälistä tutkimusryhmää veti Agata Buchwal
Poznanin Adam Mickiewiczin yliopistosta, Puolasta ja siinä oli mukana myös
tutkimusprofessori Bruce Forbes Lapin yliopiston Arktisesta
keskuksesta.

Tutkimuksessa selvitettiin vuosirenkaiden avulla pensaiden kasvun suhdetta
merijään määrään sekä ilman lämpötilan ja sadeolosuhteiden muutoksiin.
Tutkimusaineisto koottiin Alaskasta, Kanadan arktiselta alueelta, Grönlannista,
Huippuvuorilta ja Siperiasta. 

Vaikka arktisen tundran muuttuminen vihreämmäksi ja ruskeammaksi on saanut yhä
enemmän huomiota viime vuosikymmenen aikana, vähemmälle huomiolle on jäänyt
merijään vähenemisen merkitys kasvillisuuden muutoksiin. 

Suurin osa arktisen alueen pensaista hyötyy merijään vähenemisen aiheuttamasta
lämpimämmästä ilmastosta ja niiden kasvu kiihtyy. Huomattavalla osalla pensaita
kasvu on kuitenkin vähitellen heikentynyt. Poikkeavat pensaiden kasvuvasteet
merijään vähenemiseen selittyvät sillä, että alueelliset muutokset merijään
laajuudessa yhdistyvät voimakkaasti paikallisen lämpötilan ja kosteuden
saatavuuden muutoksiin. Erityisesti alueille, joissa pensaat kasvoivat vähemmän
merijään vähenemisen myötä, oli ominaista yhä kuivemmat olosuhteet, jotka
haittasivat pensaiden kasvua.

Bruce Forbesin johtama tiimi on kerännyt tutkimusaineistoa Länsi-Siperiassa
vuodesta 2005.

– Meillä on nyt kronologia, joka ulottuu yli 100 vuoden taakse. Vuosina 2011–2014
tarvitsimme korkeita kumisaappaita päästäksemme Jamalin niemimaan soille ja
puroille, joissa pajut kasvavat. Kesään 2017 mennessä nämä samat kosteikot ja
vesiväylät olivat kuivuneet niin paljon, että pystyin ylittämään ne lenkkareissa
ilman että jalkani kastuivat. Nenetsit, jotka harjoittavat alueella poronhoitoa
sanoivat, etteivät he olleet koko elinaikanaan nähneet maisemaa niin kuivana,
kertoo Forbes.

Buchwalin mukaan tundran erilaistuvien kasvutapojen vaikutukset voivat olla niin
paikallisia kuin globaaleja ja koskea esimerkiksi hiilenottokykyä ja
heijastuvuutta eli ns. albedo-vaikutusta. Tundra-alueet, joilla pensaiden kasvu
on runsasta, voivat potentiaalisesti ottaa ja varastoida enemmän hiiltä
ilmakehästä. Sen sijaan alueilla, joilla kasvu heikentyy, voi käydä päinvastoin
ja hiilen varastointikyky heikkenee. 

– Tundran pensaat eivät tarjoa pikavastauksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista
Arktiselle alueelle, vaan ne kerryttävät vuosi vuodelta kärsivällisesti
lisätietoa vuosirenkaisiinsa. Meidän tehtäväksemme jää oppia niistä, toteaa
Buchwal. 

Julkaisu verkossa:
Divergence of Arctic shrub growth associated with sea ice
decline
Proceedings of the National Academy of Sciences of the United
States of America

Lisätietoja:
Bruce Forbes
Tutkimusprofessori
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
bruce.forbes(at)ulapland.fi
040 847 9202