Poronhoitoa talousmetsissä voidaan tukea toimenpiteillä, jotka tähtäävät metsien eri-ikäisrakenteeseen ja vanhojen metsien säästämiseen. Myös mahdollisimman kevyt maanpinnan käsittely ja hakkuutähteiden korjuu porolle tärkeimmiltä, jäkäläisimmiltä alueilta parantavat porolaitumia.

Tulokset käyvät ilmi Lapin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston
sekä Metsäkeskuksen tuoreessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin metsä- ja
porotalouden välisiä suhteita Pohjois-Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin olemassa
olevaa tieteellistä tietoa porolaidunnuksen vaikutuksista pohjoisiin havumetsiin ja
metsätalouden vaikutuksista poronhoitoon. Lisäksi elinkeinojen harjoittajilta
kerättiin tietoa ja kokemuksia kyselyn avulla.

Monien metsätaloustoimien
on kerrottu pirstaloivan metsäisiä porolaitumia ja heikentävän niiden laatua.
Toisaalta poronhoito on paikoin koettu metsien metsätalouskäyttöä heikentävänä
toimintana. Porojen on ajateltu haittaavan esimerkiksi metsien uudistumista.

– Elinkeinojen väliset neuvottelu- ja yhteistoimintamenettelyt ovat kehittyneet
vuosien saatossa ja tutkimuksemme osoittaa, että poronhoidon ja metsätalouden
suhteet ovat parantuneet. Metsien käyttöön liittyy kuitenkin edelleen jännitteitä ja
konfliktien leimahtaminen on mahdollista. Tähän vaikuttavat osaltaan menneiden
vuosikymmenten päätökset ja toimenpiteet, joissa osa metsien käyttäjistä on jäänyt
taka-alalle, kertoo yliopistotutkija Minna Turunen Lapin yliopiston
Arktisesta keskuksesta.

Koettuja vastakkainasetteluja ja eri tarpeiden
ja metsien käyttömuotojen yhteensovittamista voidaan tukea tunnistamalla ongelmia ja
lisäämällä ymmärrystä. Sitä voidaan tehdä lisäämällä tietolähteiden yhteiskäyttöä ja
tarkastelemalla elinkeinojen historiallisia suhteita.

Suomen
poronhoitoalue käsittää noin 36% maamme pinta-alasta kattaen Lapin ja osia
Pohjois-Pohjanmaasta ja Kainuusta. Poronhoitoalueella valtio on pääasiallinen
metsien omistaja ja käyttäjä, ja metsätaloutta on harjoitettu suuressa osassa
aluetta voimaperäisesti jo 1950-luvulta lähtien. Metsät ovat jo ennen tätä olleet
tärkeä osa porojen luontaista laidunkiertoa. Havumetsien jäkälä sekä puissa kasvava
luppo ovat edelleen tärkeää porojen talviravintoa. Porolaidunten laatua
tarkasteltaessa oleellisia ovat muun muassa metsien pinta-ala ja yhtenäisyys sekä
metsän ikä ja puulajisuhteet.

Tutkimus on julkaistu arvostetussa
metsäalan lehdessä Forest Ecology and Management.

Turunen, M, Rasmus S,
Järvenpää J, Kivinen S 2020. Relations between forestry and reindeer husbandry in
northern Finland: Perspectives of science and practice. Forest Ecology and
Management 457, 117677. Tutkimusartikkeli:
https://doi.org/10.1016/j.foreco.2019.117677

Lisätietoja:

Minna Turunen
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
040 539 1182,
minna.turunen(at)ulapland.fi

Sirpa Rasmus
Arktinen keskus, Lapin
yliopisto
040 528 2585, sirpa.rasmus(at)ulapland.fi

Juha Järvenpää
Suomen metsäkeskus
050 305 9406, juha.jarvenpaa(at)metsakeskus.fi

Sonja Kivinen
Itä-Suomen yliopisto
040 588 4185,
sonja.kivinen(at)uef.fi