Koillis-Suomessa, Oulangalla tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, miten pitkäaikainen porolaidunnuksen poisto vaikuttaa mäntymetsän maaperään ja aluskasvillisuuteen. Porolaidunnuksen vaikutukset jäkäliköihin on tunnettu pitkään, nyt tutkijat haluavat kiinnittää huomion myös sammaliin.

Tutkimuksessa havaittiin, että porojen poisaitaaminen yhdistyi sammalpeitteen
paksuuntumiseen, joka puolestaan kytkeytyi hienovaraisiin muutoksiin maaperän
ravinnekierrossa. Kasvillisuuden ravinnetalous pysyi kuitenkin muuttumattomana.
Tutkimuksen tulokset on juuri julkaistu Oecologia-tiedelehdessä.

Tutkimuksessa olivat mukana Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkija Maria
Väisänen, Oulun yliopiston tutkijat Hannah Bailey ja Jeffrey
M. Welker sekä Norjan Arktisen yliopiston, UiT:n tutkija Maria
Tuomi. Työ toteutettiin käyttäen Oulangan tutkimusaseman
EcoClimate-tutkimusinfrastruktuuria, jossa poron talviaikainen laidunnus
kuivalla mäntykankaalla on estetty vuodesta 1994 lähtien.  

Porolaidunnus vaikuttaa laajalti pohjoiseen ympäristöön. Jo pitkään tunnettu
ilmiö on voimakkaan porolaidunnuksen aiheuttama jäkälikköjen katoaminen
erityisesti talvilaidunalueilla. Aitauskokeet ovat osoittaneet jäkälikköjen
kyvyn palautua laidunnuksesta. Tähän mennessä vähemmän on selvitetty sitä, miten
muut ekosysteemin ominaisuudet muuttuvat porolaidunnuksen loppuessa. Esimerkkejä
keskeisistä toiminnoista ovat maaperän ravinnevarastot ja -kierrot, jotka
määrittävät kasvillisuuden tuottavuutta ja esimerkiksi metsien kykyä sitoa
hiiltä itseensä. 

Tuore tutkimus
Plant
and soil nitrogen in oligotrophic boreal forest habitats with varying moss
depths: does exclusion of large grazers matter?

osoitti, että tyypillisten metsän kenttäkerroksen kasvilajien kuten mustikan,
puolukan ja männyn taimen lehtien typpipitoisuus tai typen raskaan isotoopin
osuus ei reagoinut lainkaan 24 vuotta jatkuneeseen porolaidunnuksen
poistoon. 

–  Myös aiemmat toisistaan riippumattomat tutkimukset poronhoitoalueelta
ovat havainneet porolaidunnuksen poistolla olevan vain heikkoja vaikutuksia
metsäisillä laidunalueilla, sanoo päätutkijana toiminut Maria Väisänen. 

– Julkaisemamme tulokset tukevat siten käsitystä, ettei isoilla laiduneläimillä
välttämättä ole kovin voimakkaita vaikutuksia vähäravinteisten mäntymetsien
ravinnekiertoon siitä huolimatta, että muutokset jäkäliköissä ovat
silminnähtäviä, Väisänen jatkaa.  

Poroja aidatun tutkimusalueen
ulkopuolella. Kuva: Noora Kantola

Tutkimuksessa kerättiin kasvi- ja maaperänäytteitä mäntymetsän valo- ja
varjohabitaateista, jolloin saatiin myös yksityiskohtaisempaa tietoa siitä,
miten metsän luontainen habitaattivaihtelu vaikuttaa ravinnekiertoon suhteessa
porolaidunnukseen poistoon.

– Havaintomme osoittavat, että luontainen vaihtelu jäkälävaltaisten
valohabitaattien ja varpuvaltaisten varjohabitaattien välillä on huomattavasti
voimakkaampi ravinnekiertoja säätelevä tekijä kuin porolaidunnus, sanoo
tutkimushankkeen johtaja, professori Jeffrey M. Welker.

Tutkimuksen uudempi löydös oli puolestaan se, että sammalpeite paksuni jopa 80%
porolaidunnuksen loputtua. Sammalilla on hyvin keskeinen rooli pohjoisten
ekosysteemien toiminnassa, sillä ne vaimentavat maaperän lämpötilavaihteluita ja
sitovat kosteutta, mitkä puolestaan vaikuttavat maaperän typen kiertoon.
Sammalpeitteen paksuneminen yhdistyikin lisääntyneeseen humuksen
typpipitoisuuteen ja erityisesti epäorgaaninen typpi lisääntyi
mineraalimaakerroksessa.

– Jäkälävaikutusten lisäksi olisikin syytä laajentaa tutkimusta myös sammaliin,
kun selvitetään porojen vaikutuksia erilaisiin ekosysteemipalveluihin, ehdottaa
Maria Väisänen.  

Tutkimusartikkeli: Väisänen M et al. Plant and
soil nitrogen in oligotrophic boreal forest habitats with varying moss depths:
does exclusion of large grazers matter? Oecologia 2021.

Lisätietoja:

Maria Väisänen
Vieraileva tutkija, FT
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
etunimi.sukunimi@ulapland.fi