Tiedekeskusnäyttelyn suunnittelua ohjasi elämyksellisyys ja vastuullisuus

Arktikumin tiedekeskuksen uusi pysyvä näyttely Vastakohtien Arktis avattiin yleisölle itsenäisyyspäivänä. Suunnitteluprosessi kesti monta vuotta ja vaati tekijöiltä pitkäjänteisyyttä.

Teksti: Jenni Katermaa
Kuvat: Marko
Junttila

Vastakohtien Arktis -näyttely kertoo arktisen
alueen ilmiöistä, alkuperäiskansoista ja luonnosta. Se on suunnattu
monipuoliselle yleisölle, kuten kansainvälisille matkailijoille,
koululaisryhmille sekä paikallisille.

– Näyttelyn tarinallisuudella
pyritään tavoittamaan niin tiedonhakuun keskittyvät kuin elämyksiä etsivät
vierailijat, kertoo näyttelymuotoilija Anna Hyvönen.

Näyttelyn suunnitteluprosessi oli pitkä ja monivaiheinen. Uudistamistyö
aloitettiin vuonna 2019 rahoitushaulla, ja vuonna 2020 päästiin aloittamaan
sisältö- ja konseptisuunnittelu. Tekninen suunnittelu aloitettiin kesällä 2023,
ja rakentaminen käynnistyi rahoituksen varmistuttua huhtikuussa 2024.

Rakennusvaiheen lopullakaan ei vältytty haasteilta. Tilattujen elementtien
viivästyminen testasi työryhmän hermoja aivan avajaisten kynnykselle asti.

Päätuottaja Nicolas Gunslay kuvaa suunnitteluprosessia
pitkäjänteiseksi työksi.

”Kirjoitimme näyttelytekstit, sitten
uudelleenkirjoitimme näyttelytekstit ja sitten uudelleen-uudelleenkirjoitimme
näyttelytekstit”, Gunslay kuvaili avajaispuheessaan – ja sama päti muuhunkin
suunnitteluun.

Avajaisista nauttimassa näyttelytiimin jäsenet Tero Poikela, Santeri
Happonen, Nicolas Gunslay, Marjo Laukkanen, Anna Hyvönen ja Leena
Rantamaula.

Kaamos ja yötön yö rytmittävät näyttelyä

Sisällöntuotannosta vastanneet Marjo Laukkanen ja Leena
Rantamaula korostavat tieteellisen sisällön merkitystä kaiken
suunnittelun lähtökohtana.

– Kaikki visuaalisuudesta
tarinallisuuteen on rakennettu sisällön ehdoilla, Laukkanen kertoo.

Tärkeimmät suunnittelua ohjanneet
teemat olivat vastakohtaisuus, elämyksellisyys, moniaistisuus ja vastuullisuus.
Vastuullisuus huomioitiin aina rakennusmateriaaleista näyttelysisältöihin.

– Olemme kierrättäneet useita hyvin toimineita kohteita edellisestä näyttelystä,
ja näin vähentäneet tarpeetonta kuluttamista, kertoo näyttelyn työmestari,
puuseppä Tero Poikela.

Tammiviilu on Anna Hyvösen mukaan näyttelyn tärkein materiaali. Vaalea ja tumma
puupanelointi yhdessä valaistuksen kanssa luovat kahteen tilaan jaettuun
näyttelyyn yöttömän yön ja kaamoksen sekä parantavat näyttelyn akustiikkaa.

Muotoilijan ja rakennusinsinöörin koulutuksen omaava Hyvönen vastasi näyttelyn
kokonaisvisuaalisuudesta. Hyvönen pääsi myös rakentamaan näyttelyyn elementtejä:
yöttömässä yössä vaaniva valtava hyttynen on hänen käsialaansa. Taiteen maisteri
rakensi hyönteisen kierretangosta, kanaverkosta ja kuivasavimassasta.

– Oli kiva luoda pitkästä aikaa jotain konkreettista käsin, Hyvönen nauraa.

Toteutuksessa on pyritty huomioimaan monipuoliset aistikokemukset. Näyttelyssä
pääsee esimerkiksi tunnustelemaan erilaisten arktisten eläinten turkkeja.

– Puun tuoksu on tavallaan myös osa aistillisuutta, Hyvönen huomauttaa.

Lisäksi näyttelyyn haluttiin niin lapsia kuin aikuisiakin innostavaa
toiminnallisuutta. Näyttelyssä arktiseen alueeseen pääsee konkreettisesti
käsiksi rakentamalla iglun tai maalaamalla revontulia.

Näyttelyn toivotaan kestävän aikaa ja käyttöä

Näyttelyteknikko Santeri Happosen tontille kuului digitaalisten
sisältöjen muotoilu, käyttöliittymäsuunnittelu ja valosuunnittelu.

– Vastasin videonäytöistä, interaktiivisista infotauluista ja digitaalisista
pelillisistä elementeistä.

Happosen kädenjälkeä on myös vuodenaikarampin valaistuksen suunnittelu ja
ohjelmointi. Rampin led-valot tuovat näyttelyyn niin väriä kuin
käytännöllisyyttäkin.

– Ne valaisevat tietä ja ohjaavat kulkijaa
kahdeksan vuodenajan värimaailmojen mukaan.

Happonen toivoo, että näyttelyn elementit kestävät aikaa ja käyttöä.
Digitaalisuus luo onneksi joustavuutta: sisältöä on helppo päivittää
tulevaisuudessa tarpeiden mukaan.

– Pysyvä näyttely on jatkuvasti
kehittyvä kokonaisuus. Vanhaankin näyttelyyn lisättiin ja muokattiin noin 40
kohtaa vuosien varrella, Anna Hyvönen kertoo.

Tulevaisuudessa lisätään ainakin koululaisille suunnattuja oppimispolkuja sekä
monipuolistetaan äänimaailmaa.

Digitaalisen
sisällön suunnittelussa keskityttiin myös käyttäjäkokemuksen parantamiseen.

– Digitaalisessa elementissä täytyy olla selkeä ja toistuva toimintalogiikka,
jotta sitä on miellyttävä käyttää. Näytöissä on esimerkiksi käyttöä ohjaavia
visuaalisia vihjeitä sekä johdonmukaista nykyaikaista digitaalista logiikkaa,
kuten useita eri tapoja vaihtaa sivuja, Santeri Happonen kertoo.

Näyttelyn tekijät korostavat yhteistyön merkitystä. Avajaisten lähestyessä
työtehtäviä jaettiin yli vastuualueiden.

– Tärkeää yhteistyössä on
ollut toisten näkemykseen luottaminen. Kriittisyys ja kompromissit ovat
parantaneet lopputulosta, Anna Hyvönen ja Marjo Laukkanen tiivistävät.