Nykyinen poronhoitolaki on ollut voimassa 30 vuotta. Tutkija Juha Joona käy tutkimuksessaan lävitse oikeuskäytäntöä ja lain soveltamista kuluneilta vuosikymmeniltä.

Suomen poronhoitoalue on noin kolmasosa Suomen pinta-alasta. Poronhoitoalue on
jaettu paliskuntiin. Paliskunnalla on oma alueensa mutta se on myös
oikeushenkilö, joka vastaa poronhoidon hallinnosta. 

Paliskunnan yleisessä kokouksessa päätetään paliskunnan poronhoitoon liittyvistä
asioista. Tästä päätöksestä on mahdollista valittaa
hallintotuomioistuimeen. 

Hallintotuomioistuinten oikeuskäytäntöä analysoimalla on pyritty selvittämään
sitä, millaiset paliskunnan kokouksen päätökset on katsottu lainvastaisiksi ja
toisaalta millaiset väitteet päätösten lainvastaisuudesta ovat tulleet
hylätyiksi.

Tutkimuksen lähtökohtana on palvella käytännön oikeuselämän tarpeita. Tutkimus on
ensimmäinen tästä aihepiiristä Suomessa tehty tutkimus. Tutkimusraportissa
kaikkia tapauksia ei ollut mahdollista käydä läpi yksityiskohtaisesti. Tarkemmin
on kuitenkin selvitetty porojen pakolliseen vähentämiseen liittyviä
kysymyksiä. 

Poronhoitolain kolmannessa luvussa säädetään porojen paliskuntakohtaisesta
määrästä ja porojen vähentämisestä sellaisessa tilanteessa, jossa poromäärä
ylittää suurimman sallitun lukumäärän.

Oikeuskäytännöstä tulee esille, että paliskunnan poromäärän pitäminen sallitulla
tasolla on asia, joka aiheuttaa ristiriitoja paliskunnan sisällä. Nykyisen
poronhoitolain aikana arviolta noin puolet hallintotuomioistuimiin tehdyistä
valituksista on liittynyt tähän asiakokonaisuuteen. 

– Paliskunnalla on oikeus käyttää poronomistajiin kohdistuvaa julkista valtaa.
Hallinnon tulisi olla tehokasta. Toisaalta yksittäisen poronomistajan
oikeusturva tulee ottaa huomioon. Erityisesti viime vuosikymmenen aikana
tapahtunut poromäärien kasvu on eräissä paliskunnissa johtanut tilanteeseen,
jossa näiden kahden eri lähtökohdan yhteensovittaminen on osoittautunut
vaikeaksi, Joona toteaa.  
 
Tutkija kuitenkin muistuttaa, että paliskuntien välillä on eroja ja osassa
paliskuntia päätöksistä ei juurikaan ole valitettu.  
 
Joonan mukaan eräs lähestymistapa porojen ylilukukysymykseen olisi lähestyä
sitä poronhoito‐oikeuden näkökulmasta. Keino vaikuttaa ylilukuun voisi olla
asian tarkastelu siitä lähtökohdasta, kenellä on ensisijainen oikeus poronhoidon
harjoittamiseen. Suomessa tästä ei ole juurikaan keskusteltu. Kuitenkin
esimerkiksi Ruotsissa poronhoidon harjoittaminen perustuu siihen, että eri
henkilöt ovat tässä suhteessa eri asemassa. Eräillä alueilla tämä tarkoittaa
myös sitä, että toisilla henkilöillä on oikeus omistaa enemmän poroja kuin
toisilla.

Vapaasti luettavissa oleva verkkojulkaisu: PORONHOITOLAKI OIKEUSKÄYTÄNNÖSSÄ: tutkimus poronhoitolain
soveltamisesta hallintotuomioistuinten oikeuskäytännössä


Lisätietoa:
Juha Joona
Tutkija
Arktinen keskus, Lapin
yliopisto
040 557 7221
juha.joona(at)ulapland.fi