Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ja Ilmatieteen laitoksen tutkijatohtori Leena
Leppäsen matka kohti Etelämannerta alkaa marraskuun 8. päivä Rovaniemeltä
Helsingin ja Oslon kautta Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin. Sieltä suomalaisryhmä
jatkaa parin päivän levähdyksen jälkeen matkaa yhdessä Norjan ja Saksan
retkikuntien kanssa Etelämantereelle, kunhan vain lentosää on riittävän
suopea. 

Leppänen odottaa matkaa erityisellä innolla, koska alun perin matkaan piti lähteä
jo viime joulukuussa, mutta koronapandemia sotki suunnitelmat viime hetkellä.

– Kaikki järjestelyt oli tehty, ainoastaan käsimatkatavarat olivat enää
pakkaamatta. Sitten maailmalta levisi uutinen Etelä-Afrikan omikronvariantista
ja matka peruuntui, Leppänen muistelee vuoden takaista pettymystä.

Matkaa oli pakko lykätä vuodella, sillä Etelämantereella tutkimustyötä voidaan
tehdä ainoastaan eteläisen pallonpuoliskon kesäkaudella eli marraskuusta
helmikuuhun. 
Leppäsen tutkimuskohteita ovat lumi ja jää. Erityisesti
hän on perehtynyt lumen pinnan heijastavuuden eli albedon tutkimiseen. Mitä
vähemmän lumi ja jää heijastavat valoa takaisin avaruuteen, sitä enemmän niiden
sulaminen kiihtyy. Heijastavuuteen vaikuttaa esimerkiksi lumen pinnan karkeus,
mitä on tarkoitus tutkia myös tulevalla matkalla. 

– Lumi ja jää Etelämantereella on erilaista kuin muualla maapallolla. On
tärkeä päästä tekemään maastohavaintoja -ja mittauksia myös paikan päällä, jotta
pystymme vähentämään satelliittihavaintojen epätarkkuuksia, Leppänen
kertoo. 

Leppäsen mukaan Etelämanner on tärkeä tutkimuskohde myös sen valtavan koon
vuoksi.

– Lumen heijastavuudella Etelämantereella on todella iso vaikutus koko
maapallon ilmastoon.

Ryhmä viipyy tutkimusasemalla kolme kuukautta. Sinä aikana on toivottavasti
luvassa riittävän paljon tutkimukseen sopivia sää- ja keliolosuhteita.

– Sääolosuhteet ovat arvaamattomat ja joskus herkät laitteet voivat rikkoutua.
Tästä syystä mukaan otetaan yleisimmin tarvittavia varaosia ja lisäksi
varaudutaan myös käyttämään vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä, jos joitakin
mittauksia ei pystytä toteuttamaan.

Leppänen suorittaa Etelämantereella pääasiassa lumikuoppamittauksia sekä
säteilymittauksia, jotka tehdään maan pinnalla spektrometrillä. Tutkimusryhmän
muut jäsenet hyödyntävät työssään esimerkiksi drooneja, joiden käyttö on
erityisen sääriippuvaista. 

Aiempi kokemus auttaa valmistautumisessa

Leppäselle matka Etelämantereelle ei ole ensimmäinen, vaan hän oli mukana
vastaavalla matkalla jo vuonna 2014. Aiemmasta kokemuksesta oli hyötyä muun
muassa tavaroita pakatessa. 

– Nyt osasin hieman paremmin arvioida, mitä tutkimusvälineitä ja henkilökohtaisia
tavaroita kannattaa ottaa mukaan, Leppänen kertoo. 

Yksi tärkeimmistä mukaan otettavista asioista ovat hyvät aurinkolasit. Jäätiköllä
auringon säteily on niin paljon voimakkaampaa, että ulkona ei voi olla juuri
ollenkaan ilman erityisiin olosuhteisiin tarkoitettuja laseja.

Aiemman asemakokemuksen myötä Leppästä matkaanlähtö ei varsinaisesti jännitä.
Isoimpien haasteiden hän arveleekin liittyvän juuri tutkimusta hankaloittaviin
sääolosuhteisiin, ei niinkään asemaelämään eristyksissä muusta maailmasta.

– Onneksi asemalta löytyy kuitenkin DVD-elokuvia ja kirjoja, samoin liikunnan
harrastamista varten löytyy joogamattoja ja käsipainoja. Lisäksi asemalta voi
tehdä pieniä kävelyretkiä lähiympäristöön, Leppänen kertoo
vapaa-ajanviettosuunnitelmistaan.

Yhteydenpito kotiin onnistuu todennäköisesti WhatsApp-viestien avulla. 

– Verkkoyhteys toimii sen verran, että aseman sähköposti pidetään koko ajan
toiminnassa ja viestejä kotiin voi lähettää tiettyinä aikoina esimerkiksi pari
kertaa päivässä. 

Suomen retkikuntaan kuuluu tänä vuonna yhteensä kymmenen henkilöä, joista puolet
on tutkijoita ja toinen puoli logistiikkahenkilökuntaa, joka huolehtii kaikkien
asemalla olevien arjen ja työn toimivuudesta. Retkikunta palaa Suomeen helmikuun
alussa 2023.

Suomen Etelämantereella sijaitseva Aboa-tutkimusasema on valmistunut vuonna
1989 ja sinne järjestetään retkikuntia vuosittain. Suomen
Etelämanner-logistiikasta ja Aboan ylläpidosta vastaa Ilmatieteen laitoksen
yhteydessä toimiva Etelämanner-logistiikka FINNARP.