Pohjoissuomenkarja eli lapinlehmä on edelleen uhanalainen, koska lisääntymisikäisten puhdasrotuisten naaraseläinten määrä on alle tuhat yksilöä (848 yksilöä vuonna 2017). Hyödyntämällä lehmää matkailuvalttina ja jalostamalla elintarvikkeita sen omaleimaisesta maidosta voitaisiin löytää pelastus rodun määrän kasvattamiselle. Maidontuotanto on kuitenkin vielä niin pientä ja hajalleen sijoittunutta, että tarvitaan yhteistyötä ja toimenpiteitä rodun määrän kasvattamiseksi.

Tulokset käyvät ilmi Lapin yliopiston Arktisen keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen
yhteisestä Lappari-hankkeessa toteutetusta selvityksestä, jossa kartoitettiin
mm. karjamääriä, niiden maantieteellistä jakautumista sekä tilallisten ja
jalostusyritysten kiinnostuksesta suoramyyntiin ja jatkojalostukseen. Lisäksi
kartoitettiin, miten lapinlehmän maitoa voitaisiin kerätä ja jalostaa
paikallisesti omaleimaisiksi, innovatiivisiksi tuotteiksi ja saada sille
lisäarvoa, tunnustusta ja markkinoita ja samalla tukea pientilojen elinvoimaa.

Kyselytutkimus toteutettiin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa, ja
kysely kattoi 40 % Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan sekä 4 % Kainuun maakunnan
tilastoiduista lapinlehmistä. Lapinlehmän maidon hyödyntämisen kannalta
suurimmiksi haasteiksi osoittautui lapinlehmien pieni määrä, erilliskeräyksen
puuttuminen ja tilojen suuret eräisyydet toisistaan. Suurimmalla osalla kyselyyn
osallistuneista lapinlehmien omistajista oli 1–3 lapinlehmärotuista lypsylehmää
(15 tilalla), vain viidellä tilalla luvut olivat suurempia (4-10, 14 tai yli
50). Kahdessa karjassa lypsyikäisiä lapinlehmiä oli yli viisikymmentä.

Tällä hetkellä lapinlehmän maitoa ei hyödynnetä erikseen kaupallisesti, vaan
maito kerätään valtarodun maidon mukana. Maidon jatkojalostuksen kannalta
tilalliset pitivät parhaana vaihtoehtona paikallista, sopivan etäisyyden päässä
olevaa pienmeijeriä, joka hoitaisi myös erilliskeräyksen. Mahdollisena
jatkojalostajana pidettiin myös suurempaa meijeriä, joka pystyy pitämään
erillään lapinlehmän ja muun maidon. Maidontuotanto on kuitenkin niin pientä,
että erilliskeräys ei ole taloudellisesti kannattavaa kovin laajalla alueella.
Maakuntien pienemmissä keskittymissä voi olla mahdollisuuksia erilliskeräilyyn,
varsinkin jos maidosta jalostetaan erikoistuotteita, joihin riittävät pienehköt
maitovolyymit.

Lapissa matkailu tarjoaa suuren käyttämättömän
mahdollisuuden lapinlehmätuotteiden ja palvelujen kehittämiseen ja
markkinointiin. Tällä hetkellä lapinlehmää ja lapinlehmätuotteita hyödynnetään
matkailussa vielä hyvin vähän, mutta matkailun mahdollisuuksien hyödyntämiseen
on kuitenkin kasvavaa kiinnostusta niin tilallisten kuin ravintola- ja
matkailuyrittäjien piirissä. Lisäksi lapinlehmän alkuperä olisi hankkeen saaman
palautteen mukaan syytä brändätä.

Tärkeimmäksi syyksi lapinlehmien
pitoon mainittiin rodun ja geneettisen perimän suojelu, kulttuuriperinnön
säilyttäminen, kolmantena ja neljäntenä syynä mainittiin lapinlehmän luonne ja
ulkonäkö. Mahdollisuus saada lapinlehmistä alkuperäiskarjatukea mainittiin
näiden syiden jälkeen. Ne kyselyyn vastanneet tilalliset, joilla ei tällä
hetkellä ole lapinlehmiä, pitivät alkuperäiskarjatuen tason nostamista
tärkeimpänä kannustimena, mikä saisi heidät ottamaan lapinlehmiä karjaansa.

Hankkeen kyselyssä, verkostoissa ja tapahtumien yhteydessä ilmeni, että
tilallisilla on selkeä tarve saada maidon jatkojalostukseen liittyvää
koulutusta, neuvontaa ja tuotekehitysapua. Nyt päättyvää Lappari-hanketta jatkaa
helmikuussa 2018 alkanut Lapparikoulu-koulutushanke (Lapinlehmän maito
markkinoille), jonka tavoitteena on vastata tähän tarpeeseen. Hanke on suunnattu
lapinlehmiä omistaville, maitoa jatkojalostaville, matkailuyrittäjille ja muille
lapinlehmistä kiinnostuneille.

Pohjoissuomenkarjan maidon omaleimaisuuden hyödyntäminen (Lappari) -hanketta on
rahoittanut EU:n maatalousrahasto Lapin ELY-keskuksen kautta.

Lapinlehmä eli pohjoissuomenkarja:
– Uhanalainen rotu. Määrä on
hitaasti lisääntynyt suurimmasta aallonpohjasta, joka oli 1960-70 –luvulla.
– Suomessa elää 1573 puhdasveristä lapinlehmänaarasta ja 651 sonnia. (Lähde:
Faba 2017) Lapinlehmiä on lukumääräisesti enemmän Etelä-Suomessa.
–
Lisääntymisikäisten puhdasrotuisten naaraseläinten määrä on alle tuhat yksilöä
(848 yksilöä vuonna 2017).
– Maito on korkealaatuista ja sisältää rasvaa
ja muun muassa omega-3-rasvahappoja enemmän kuin valtarotujen maito.
–
Maito juustoutuu korkean kaseiinipitoisuutensa takia paremmin kuin valtarotujen
maito ja sopii monenlaisten maitotuotteiden valmistukseen.
– Maidon
terveysvaikutuksia ei ole vielä juurikaan tutkittu.
– Lapinlehmä tuottaa
maitoa nykyisiä valtarotuja vähemmän.

Lappari-hankkeen kysely
toteutettiin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa
–
Kyselyyn vastasi 23 lapinlehmiä pitävää tilallista, joista yhdeksän on Lapin
maakunnan alueella, Pohjois-Pohjanmaalla 11 ja Kainuussa 3. Alueella lapinlehmiä
pitäviä tilallisia on enemmän ja hankkeessa ei saatu selville tätä määrää, koska
kaikki eivät vastanneet kyselyyn.
– Muutamia pienehköjä lapinlehmiä
pitävien tilojen keskittymiä on esimerkiksi Ranualla, Sodankylässä ja
Meri-Lapissa.
– Viidellätoista tilalla 1-3 lapinlehmärotuista lypsylehmää,
viidellä tilalla määrä 4–10, 14 tai yli 50, kahdella tilalla lypsyikäisiä
lapinlehmiä oli yli viisikymmentä
– Maidontuotanto tiloilla keskimäärin
4834 kiloa tuotantokaudella, jonka perusteella pohjoisten maakuntien
teoreettinen raaka-aineen tuotto 159 lehmällä olisi 768 000 kiloa lypsykaudessa.

Lisätietoja:

Loppuraportti: Pohjoissuomenkarjan
maidon omaleimaisuuden hyödyntäminen
Hankkeen kotisivut: www.arcticcentre.org/Lappari
Hankkeen Facebook-ryhmä:
https://www.facebook.com/groups/1469162343116622/

Hankkeen
johtaja, yliopistotutkija Päivi Soppela
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
040 013 8805, paivi.soppela(at)ulapland.fi

Projektikoordinaattori
Anne Tuomivaara
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
040 484 4160,
anne.tuomivaara(at)ulapland.fi