Tutkijat Marjo Lindroth ja Heidi Sinevaara-Niskanen tarkastelevat tuoreessa teoksessaan toivon ja politiikan yhteenkietoutumista ja tapaa, jolla toivosta tulee vallankäytön väline.

Toivo ja toiveikkuus ovat löytäneet tiensä muuttuvassa maailmassa mitä
moninaisimpiin keskusteluihin. Oli sitten kyse taistelusta ilmastonmuutosta
vastaan, globaalista muuttoliikkeestä, turvallisuuskeskustelusta tai
alkuperäiskansojen oikeuksista, toivolla on keskeinen sija. Epävarmuuden
vallitessa poliittisessa puheessakin toistuu ajatus toivon ylläpitämisen
tärkeydestä.

– Kertoo paljon ajasta, jota elämme, että
yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen tutkimus on enenevässä määrin tarttunut
kysymykseen toivosta ja sen potentiaalista – hyvässä ja pahassa, Lindroth ja
Sinevaara-Niskanen pohtivat. 

Kansainvälisen kustantajan
Routledgen Interventions-sarjassa julkaistu kirja kutsuu lukijan miettimään
toivon yhteiskunnallisia ja poliittisia merkityksiä. Siinä missä toivo
perinteisesti ajatellaan lähtökohtaisesti positiivisena, Lindrothin ja
Sinevaara-Niskasen tutkimus haastaa epämukaville vesille ja kysyy, mitä kenties
vähemmän hyväksyttävää tai ylevää tehdään toivon varjolla.

–
Toivomme tässä hetkessä, mutta toiveiden todentuminen edellyttää aina
tulevaisuuteen katsomista ja luottamista. Tässä mielessä toivo on poliittisesti
hyvin käypä väline: toivoa voi kannustaa ja ruokkia sitoutumatta silti siihen,
että nuo toiveet lopulta toteutuisivat. Toivon poliittisuuden ytimessä onkin
pyrkimys kannustaa katsomaan tulevaan eikä takertumaan nykypäivän
ongelmiin. 

Teoksen pohdinta toivon poliittisuudesta kiinnittyy
kysymykseen alkuperäiskansojen oikeuksien kehittymisestä Australiassa,
Grönlannissa ja Suomessa. Kaikissa näissä maissa on vuosikymmeniä kestäneitä ja
edelleen käynnissä olevia poliittisia prosesseja, joissa neuvotellaan
alkuperäiskansojen asemasta ja oikeuksista. Lindroth ja Sinevaara-Niskanen
tarkastelevat yhtymäkohtia näiden kehitysten välillä ja analysoivat kriittisesti
toivon politiikan läsnäoloa. 

Kirjan erityinen uusi avaus on
toivon ja kolonialismin suhteen uudenlainen tarkastelu. Alkuperäiskansojen ja
valtioiden välisissä suhteissa viimeisten vuosikymmenten kehityskulut ovat
lisänneet toiveikkuutta. Samaan aikaan monet oikeuksien tunnustamisen prosessit
eivät ole edenneet merkittävästi. 

– Olemme usein törmänneet
ajatukseen, että alkuperäiskansojen ja valtioiden välisissä suhteissa toivo
liittyy enemmän alkuperäiskansoihin. Toivolla on tunnistetusti voimauttava ja
vastarintaa edistävä puoli. Tässä mielessä toivo voi haastaa vallitsevia
valtasuhteita. Valtioiden työkaluna toivo näyttäisi kuitenkin toimivan
päinvastoin: valtioilla on yhä kontrolli siitä, mitä tapahtuu, koska tapahtuu
vai tapahtuuko laisinkaan. Tämä puoli toivosta, eli kuinka se toimii vahvemman
vallankäyttäjän eduksi, on jäänyt täysin keskustelematta.

Kirja
perehdyttää laaja-alaisesti keskusteluun toivon poliittisuudesta ja toivoon
liittyvistä yhteiskunnallisista valtarakenteista. Se tarjoaa uusia näkökulmia
niin toivon, nykypäivän poliittisen vallankäytön kuin esimerkiksi
alkuperäiskansojen oikeuksien tarkasteluun. 

Lisätietoja:
Yliopistotutkija Marjo Lindroth,
marjo.lindroth(at)ulapland.fi, 040-484 4028
Yliopistonlehtori Heidi
Sinevaara-Niskanen, heidi.sinevaara-niskanen(at)ulapland.fi, 040-484 4132

Teostiedot:
Marjo Lindroth ja Heidi Sinevaara-Niskanen (2022) The
Colonial Politics of Hope: Critical Junctures of Indigenous-State Relations.
Routledge, Interventions

Teoksen tilaus:
www.routledge.com/The-Colonial-Politics-of-Hope-Critical-Junctures-of-Indigenous-State-Relations/Lindroth-Sinevaara-Niskanen/p/book/9780367755669