Ammattikalastajat sopeutuvat ilmaston lämpenemisen tuomiin muutoksiin

Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkijat järjestivät toukokuun alussa Vuotsossa työpajan, jossa kohtasivat tutkijat ja kalastuselinkeinon harjoittajat. Tilaisuudessa jaettiin ajankohtaista tutkittua tietoa alueen muuttuvasta ilmastosta sekä uutisia hanketyöstä. Pääpaino oli kuitenkin paikallistiedon keruulla ja keskustelulla.

Kaupalliset kalastajat kertoivat, miten ilmastonmuutos ja toimintaympäristön muut muutokset näkyvät heidän arjessaan. Sopeutumista vaaditaan muun muassa muuttuneiden jääolojen vuoksi.  

Kalastajien mukaan Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat ovat ainutlaatuisia vesistöjä, eikä niitä voi verrata mihinkään muuhun. Tekojärvillä kalastajien toimintaympäristö ja kalalajiston elinympäristö muuttuvat ja vaihtelevat nopeasti.

Työpajaan osallistuneet kalastajat painottivat, että kalat ovat puhtaan luonnonveden kaloja, ja niiden maku on hyvä, vaikka on kyse tekoaltaasta. Huolta kalastajille aiheuttaa muun muassa siian sopeutuminen lämpenevään veteen. Kalastajia mietitytti, onko Lokassa ja Porttipahdassa kohta vain kevätkutuisia kaloja, kuten haukea ja ahventa.

Kuinka taata toimeentulo?

Työpajassa pohdittiin myös sitä, miten elinkeinosta saisi parhaan mahdollisen toimeentulon ja miltä kalastuksen jatkuvuus tekojärvillä näyttää.

Työpajaosallistujien mukaan ihanteellista olisi, jos olosuhteita pystyttäisiin ennakoimaan koko vuodeksi eteenpäin ja varautuminen helpottuisi. On kuitenkin pakko sopeutua siihen mitä tulee. ”Ainoa mikä on pysyvää, on muutos”, todettiin monesta suusta. Kalastajat korostivat myös, että on suuri etu, että tekojärvistä voidaan pyytää viittä kalalajia. Jos joku laji romahtaa, niin sitä voi paikata pyytämällä muita lajeja.  

Elinkeinon jatkuvuuden näkökulmasta näyttää siltä, että alalle ei ole ryntäystä, mutta tasaista kiinnostusta kuitenkin löytyy. Ammattikalastukseen ryhtyminen ei ole helppoa – siihen tarvitaan intohimoa ja osaamista.

– Romantiikka edellä ei kannata lähteä ammattikalastajaksi, työapajaosallistujat muistuttivat.

Aloittaville kalastajille on kuitenkin nykyään olemassa tukea toiminnan käynnistämiseen. Esimerkiksi poronhoitajille sivutoiminen kaupallinen kalastus voi olla vaihtoehto.

Työpajassa todettiin, että kotimainen kala on tärkeä asia huoltovarmuuden kannalta. Kala kasvaa ilmaiseksi, lisääntyy luonnostaan, kaloille ei tarvita ruokintaa, investointipanokset ovat alhaiset, eikä esimerkiksi lannoituksia tarvita. Kriisin tullen sisävesikalastajat voisivat ruokkia merkittävän osan väestöstä. Huoltovarmuus pitäisi kuitenkin koeponnistaa, jotta valmius kriisin sattuessa olisi todellinen.

Työapajan järjestivät Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkijat Sirpa Rasmus, Minna Turunen, Hannah Strauss-Mazzullo ja Helena Syrjänen FROST– ja ECOFI II-hankkeista. Lisäksi mukana oli Sanna-Mari Suopajärvi MountResilience-hankkeesta, Lapin liitosta.