Historian jäljet pohjoisessa tunturiluonnossa

Tutkija Sari Starkin hankkeen
lähestymistapa edustaa tuoretta ja vasta muotoaan hakevaa suuntausta,
historiallista ekologiaa, joka yhdistää rohkeasti ekologisen ja humanistisen
tutkimuksen menetelmiä ymmärtääkseen syvällisemmin luonnon prosesseja ja ihmisen
toiminnan vaikutuksia niissä. Samalla luodaan työkaluja sekä tämänhetkisten
ekologisten ongelmien ratkaisemiseen että muuttuvan ilmaston vaikutusten
ennustamiseen ja niihin sopeutumiseen. 

Ekologisissa tutkimuksissa luonnon prosesseja tarkastellaan nykyhetkessä. Vasta
viime vuosikymmeninä on herätty tiedostamaan, miten suuresti kasvillisuuteen ja
maaperään vaikuttaa, mitä samalla paikalla on tapahtunut sen menneisyydessä.
Pohjoisessa luonnossa menneisyyden merkitys on erityisen vahva, koska maaperään
sitoutuneen hiilen ja ravinteiden kierto vie vuosisatoja. Maankäytön historia on
läsnä ekosysteemissä erityisesti maaperän ravinteisuudessa, joka määrittää
kasvillisuuden kasvuedellytykset. Pohjoisessa Lapissa porotalous on ollut
merkittävä maankäyttömuoto jo useita vuosisatoja. 

– Tutkimuksessani vastaan kysymykseen mikä on Lapin porotalouden historian
menneisyydestä ulottuva vaikutus nykyiseen Lapin luontoon? Käytän
tutkimuksessani poikkitieteellistä lähestymistapaa, joka rakentaa siltaa
luonnontieteiden ja historiallisen tutkimustiedon välille. Käytännön
toteutuksessa yhdistetään ekosysteemiekologiset tutkimusmenetelmät
arkeologisten tietokantojen ja historiallisten lähteiden tarjoaman tiedon
kanssa. Tieteiden välisiä rajoja murtamalla voidaan laidunnuksen
ekosysteemivaikutuksia tutkia vuosikymmenien ja vuosisatojen aikajänteellä.
Tulosten avulla voidaan tunnistaa kulttuurin jäljet Lapin luonnossa, kertoo
Sari Stark.

Kuva: Historiallinen laidunmaa Pohjois-Ruotsin Staloluoktassa.