Kasvo: Lumitutkija kaivaa tietoa ilmastonmuutoksesta

Lumen tulevaisuus peilaa arktisen alueen kasvi- ja eläinlajien, elinkeinoelämän ja ihmisen tulevaisuuteen. Entä mitä on lumi, joka ei ole koskaan satanut taivaalta?

Lumi ja jää ovat suojelleet planeettaamme tuhansien vuosien ajan. Lumi- ja
jääpeitteet heijastavat tehokkaasti auringonsäteilyä takaisin avaruuteen. Niillä
on korkea heijastuskyky eli albedo. Ilmastonmuutoksen seurauksena lumi ja jää
sulavat. Maapallon jäähdytysjärjestelmä muuttuu. 

Sirpa Rasmus
on tutkinut yli kahdenkymmenen vuoden ajan lumen rakennetta ja sitä, miten
luonnontieteelliset ilmiöt vaikuttavat elinkeinoelämään, kuten
porotalouteen. 

Rasmus, 45, on geofyysikko ja tutkija Lapin
yliopiston Arktisen keskuksen Globaalimuutoksen tutkimusryhmässä. Hän asuu
Jyväskylässä. 

Geofysiikassa tutkitaan muun muassa
maanjäristyksiä, lumivyöryjä, järvien vedenlaatua. Sitä tarvitaan myös
ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointiin.

– Geofysiikka kiehtoo,
koska siinä käytetään fysiikan työkaluja, mutta tutkitaan kuitenkin asioita,
joita voi koskettaa ja nähdä, Rasmus sanoo. 

Rasmus on tehnyt paljon kenttätyötä, kaivanut kuoppia lumeen, ottanut näytteitä
ja myös analysoinut lumen rakennetta tietokonemallinnuksen avulla. Maastossa
lumitutkijan tärkeimmät työkalut ovat lapio, näytteenotin, puntari ja
lämpömittari. 

– Lunta tutkitaan paljon myös pohjoisilla
napa-alueilla ja Antarktiksella. Tutkimusmatkat ovat pidempiä, mutta metodi on
samankaltaista kuin missä tahansa muualla. 

Tutkijan työ on
usein yksinäistä mutta palkitsevaa. Lumikuopassa tutkiessa havahtuu monenlaisiin
asioihin. 

– Lumen pohjakerroksissa on lunta, jota sanotaan
sokerilumeksi tai syväkuuraksi (depth hoar). Ymmärsin vasta melko myöhään
urallani, että se ei ole koskaan satanut taivaalta, vaan kiteet ovat
muodostuneet lumipeitteessä. 

Lumimittauksia
Kilpisjärvellä. Kuva: Sirpa Rasmuksen kotialbumi.

Pohjoisen elinkeinoissa, kuten maa- ja metsätaloudessa sekä
poronhoidossa, lumi vaikuttaa aivan kaikkeen. Rasmus tutkii, miten porotalous
sopeutuu ilmastonmuutokseen.

Poronhoitajat ovat hyvin kiinnostuneita lumimallinnuksesta ja
satelliittiaineistoista. Myös he kaivavat lumikuoppia ja tekevät paljon muita
lumihavaintoja omassa työssään. Tutkijat ja poronhoitajat vaihtavat aktiivisesti
ajatuksiaan. 

– Lumesta pääsemme tasa-arvoiseen
keskusteluun. 

Geofyysikoita askarruttavat suuret kysymykset:
Miten ilmastonmuutos vaikuttaa lumeen? Onko tulevaisuudessa enää lumisia talvia?

Suuri osa Rasmuksen kollegoista on lähtöisin Kanadasta, Sveitsistä,
Yhdysvalloista, Ranskasta tai Japanista. Ne ovat maita, joissa on paljon
lumivyöryjä ja kenties sen takia paljon lumen rakenteeseen erikoistuneita
tutkijoita.  

– Lumipeite voi olla hyvin erilainen
vuodesta riippuen. Viime vuosi oli opettava esimerkki Suomessa. Vaikka oli
lämmin talvi, pohjoisessa oli enemmän lunta.

Globaalimuutoksen
tutkimusryhmässä ajatellaan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä ilmiöitä voi
ajatella vain puhtaan luonnontieteellisesti, Rasmus kertoo. Hänen pitkäaikaisia
kollegoita ovat professori Bruce Forbes ja biologi Minna Turunen. 

Tällä hetkellä Rasmuksen työpöydällä on isoja kansainvälisiä hankkeita, joissa
tutkitaan Pohjoisen Fennoskandian ja Jamalin alueen elinkeinoelämää ja
ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Hän tekee osan työstä Helsingin yliopiston
tutkijana.

Rasmus tutkii myös lumeen muodostuvia jääkerroksia
Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa. 

Rasmus haluaa tulevaisuudessa tutkia Suomen Käsivarren lumilaikkuja, yli
kymmenen vuotta vanhaa lunta, jota löytyy Haltin alueelta. 

Teksti: Johannes Roviomaa 
Kuvat: Johannes Roviomaa ja Sirpa Rasmuksen
kotialbumi