Arktisella alueella asuu neljä miljoonaa ihmistä, joiden elämä muuttuu nopeasti ilmastonmuutoksen vaikutusten myötä ja teollisuuden lisääntyessä. Kaikista haavoittuvimpia ovat alkuperäiskansat, joiden osuus väestöstä on noin kymmenen prosenttia.

Noor Punam, 33, on keskittynyt tutkijana arktisen alueen alkuperäiskansojen
ihmisoikeuskysymyksiin ja ilmastonmuutokseen. Hän on tohtorikoulutettavana Lapin
yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja vierailevana tutkijana Arktisen
keskuksen Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutissa. 

Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Italiassa asianajotoimistossa.
Punam on valmistunut oikeustieteiden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta, jossa
hän erikoistui ympäristö- ja ilmastonmuutoslainsäädäntöön sekä
EU-oikeuteen. 

Punam tutkii väitöskirjassaan alkuperäiskansojen
perinteisen tietämyksen ja kansainvälisen ilmastonmuutoslainsäädännön
yhteensovittamista arktisilla alueilla, ja sitä miten arktisella alueella eläviä
alkuperäiskansoja kuullaan kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutokseen
liittyvissä yhteyksissä. Hän haluaa murtaa tiedon hierarkioita yhdistämällä
tieteellistä tutkimustyötä ja paikallista tietoa. 

Paikallinen,
tai traditionaalinen tieto voi liittyä elinkeinoihin, liikkumiseen, kulttuuriin
tai esimerkiksi viljelyyn. 

– Tieteellisen tutkimustyön ja
paikallisen tiedon on kohdattava, jotta ilmastonmuutosta voidaan torjua ja
siihen voidaan sopeutua ja varautua, kertoo Punam. 

Arktisten
alueiden alkuperäiskansoja ovat muun muassa Euroopassa mantereen pohjoisosia
asuttavat saamelaiset, Venäjällä nenetsit, hantit, tsuktsit ja evenkit,
Alaskassa aleutit, jupikit ja inuiitit (Iñupiat), Kanadassa inuiitit
(Inuvialuit) ja Grönlannissa inuiitit (Kalaallit). 

Alkuperäiskansoja yhdistävät erityinen suhde maahan ja elinympäristöön, jota he
ovat asuttaneet tuhansien vuosien ajan. Valtaväestöstä kansoja erottavat
kulttuuri, kieli ja perinteisten elinkeinojen, kuten kalastuksen, metsästyksen
ja poronhoidon harjoittaminen. 

Alkuperäiskansat ovat
järjestäytyneet poliittisesti jo vuosikymmenten ajan. Tämä on johtanut
alkuperäisväestön tunnustamiseen ja ihmisoikeuksien parannuksiin.
Alkuperäiskansoilla on periaatteessa oikeus luonnonvaroihin ja maahan, mutta
käytännössä oikeuksien toteutuminen vaihtelee eri maissa suuresti.
Alkuperäiskansat ovat olleet aktiivisesti mukana arktisten valtioiden
politiikassa jo ennen Arktisen neuvoston perustamista. Esimerkiksi YK:n
tilaisuuksissa arktiset alkuperäiskansat ovat puhuneet kansainvälisen
lainsäädännön merkityksestä alusta lähtien, Punam kertoo. 

–
Arktiset valtiot ymmärtävät, että ilmastonmuutos vaikuttaa eniten
alkuperäiskansoihin. Heidät on otettava mukaan lainsäädännön valmisteluun ja
yhteisiin neuvottelupöytiin. 

Alkuperäiskansat, kuten inuiitit
ja saamelaiset, ovat hyvin aktiivisia Arktisessa neuvostossa. Inuiitit olivat
Arktisessa neuvostossa ensimmäisiä, jotka ottivat keskusteluun ilmastonmuutoksen
ja ihmisoikeudet, kertoo Punam. 

Arktiset
alkuperäiskansajärjestöt ovat neuvoston pysyviä osanottajia (Permanent
Participants) ja osallistuvat neuvoston työhön kaikilla tasoilla.

Heillä ei ole kuitenkaan päätäntävaltaa, mutta neuvosto toimii
konsensusperiaatteella. 

Tulevaisuudessa Punam haluaa yhdistää
tutkijan ja ilmastokasvattajan työt ja perehtyä yhä syvällisemmin
ilmastonmuutoksen vaikutuksiin vähemmistöryhmien näkökulmasta, myös arktisten
alueiden ulkopuolella. 

Punam aikoo jatkaa ilmastonmuutoksen ja
kestävän kehityksen teemojen parissa bangladeshilaisten nuorten kanssa. Hän on
syntynyt Bangladeshissä ja muuttanut Suomeen vuonna 2014. Myös väitöskirjaa
ohjaava tutkimusprofessori Kamrul Hossain on kotoisin Bangladeshista. 

Punam arvelee, että bangladeshilaiset ovat seuraavia ilmastopakolaisia. 

Hän on mukana Al Goren perustamassa Climate Reality Project -hankkeessa, jonka
tarkoitus on lisätä tietoisuutta ilmastonmuutoksesta kansalaisjärjestöjen ja
erilaisten yhteisöjen keskuudessa ympäri maailmaa. Punam on opettanut
ilmastonmuutokseen ja kestävyyteen liittyviä asioita kuudentoista ihmisen
ryhmälle joulukuusta lähtien. 

 

Teksti ja kuva: Johannes Roviomaa