Mitä pitää tapahtua elääksemme vuonna 2050 maailmassa, jossa kansainvälisen politiikan keskiössä on koko planeetan hyvinvointi? Miltä arktinen alue silloin näyttää? Näiden suurten kysymysten äärellä työskentelevät tutkimusprofessori Sanna Kopra ja tutkijatohtori Sohvi Kangasluoma.

Teksti: Anne Raja-Hanhela
Kuvat: Juho Karhu, Anne Raja-Hanhela

Planetoseeni on käsite, joka syntyi eräänä iltapäivänä vuonna 2018 tutkijakollegoiden Sanna Kopran ja Sohvi Kangasluoman lounastauon päätteeksi. Planetoseenin aikakaudella vallitsee laaja ymmärrys siitä, että ihmiskunnan hyvinvointi ja tulevaisuus on riippuvainen luonnon hyvinvoinnista. Politiikassa valtioiden intressit eivät määritä päätöksentekoa, vaan myös luonnolla nähdään olevan itseisarvo.

Kopran mukaan tässä ajassa on suuri tarve haastaa vallalla olevaa diskurssia arktisesta geopolitiikasta ja ylipäätään valtiokeskeistä lähestymistapaa kansainvälisessä politiikassa.

– Jos oikeasti haluamme taata terveen tulevaisuuden maapallolla, niin ihmisten käytöksessä, politiikassa, taloudessa ja arjen valinnoissa täytyy tapahtua radikaaleja muutoksia. Haluamme tuoda niitä näkyväksi ja pohtia, miltä elämä ja politiikka näyttäisi, jos aidosti ottaisimme luonnon intressit huomioon päätöksenteossa.

Tutkimushankkeen empiirinen fokus on Pohjoisessa jäämeressä. Siellä ilmastonmuutoksen ekologiset seuraukset ovat dramaattiset ja jään sulaminen sekä teknologinen kehitys lisäävät taloudellista toimintaa alueella. Myös geopoliittiset muutosvoimat ovat alueella voimakkaasti läsnä. Tutkimushankkeen ytimessä on tutkia osallistavien menetelmien avulla, kuinka planetaarisesti oikeudenmukainen muutos voisi toteutua vuoteen 2050 mennessä.

Sanna Kopra Arktikumin käytävällä.
Tutkimusprofessori Sanna Kopra johtaa Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa tutkimusryhmää, joka tarkastelee ilmastonmuutoksen, turvallisuuden ja arktisen geopolitiikan välisiä yhteyksiä. Kuva: Anne Raja-Hanhela.

Arktisen diskurssin radikaali suunnanmuutos

Kun lukee uutisia maaliskuussa 2026, ajatus planeettakeskeisestä maailmanpolitiikan paradigmasta ei tule ensimmäisenä mieleen. Voidaanko välttyä ajatukselta, että se karkaa koko ajan kauemmas?

– Hankehakemus on kirjoitettu syksyllä 2022 ja vajaassa neljässä vuodessa vallalla oleva keskusteluilmapiiri on muuttunut todella paljon. Ei ole niin pitkä aika siitä, kun kansainvälisen politiikan fokus arktisen alueen kohdalla oli ympäristökysymyksissä. Trumpin toisen presidenttikauden ensimmäisen vuoden aikana on tultu hyvin kauas siitä, toteaa Kangasluoma.

Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että ilmastonmuutos ja luontokato eivät ole hävinneet minnekään, vaikka ne eivät saa samanlaista huomiota kansainvälisen politiikan areenoilla.

– Keskustelua hallitsevat sota, aseet ja valloittamisen retoriikka. Välillä tuntuu suorastaan naivilta puhua vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta. Mutta kuka sen tekee, jos eivät tutkijat ja taitelijat? Poliitikot ovat kiinni lyhyen tähtäimen operationaalisissa asioissa. Meidän tehtävämme on kysyä, miksi ei voitaisi tehdä toisin ja tarjota vaihtoehtoja, Kopra pohtii.

Sekä Kopra että Kangasluoma ovat urallaan tottuneet tarkastelemaan kriittisesti perinteistä valtiokeskeistä turvallisuusajattelua, eivätkä näin ollen koe olevansa vieraalla maaperällä haastaessaan vallitsevaa diskurssia. Suurin turhautumisen tunne ei synny siitä, etteikö oma näkökulma saisi vastakaikua.

– Vaikka ilmapiirin muutos on ollut nopea, kaikki eivät ole unohtaneet ilmastonmuutoksen olevan turvallisuusuhkista suurin ja monet ymmärtävät tarpeen ajatella toisin. Hankalimpia ovat hetket, kun keskustelemme luonnontietelijöiden kanssa, jotka näyttävät meille vääjäämättömiä kehityskulkuja Jäämerellä vuoteen 2050 mennessä. Ne ovat karuja. Jäätä ei yksinkertaisetsi enää silloin ole. Niissä hetkissä pohtii, onko yksinkertaisesti jo liian myöhäistä.

Jäävuori aavan meren keskellä.
Jäällä ja sen sulamisella on globaaleja vaikutuksia niin ilmastoon, ekosysteemeihin, yhteiskuntiin, kulttuureihin kuin talouteen. Kuva Juho Karhu.

Skenaarioita maailmasta vuonna 2050

Kopra ja Kangasluoma haluavat kuitenkin uskoa, että tahtoa ja kykyä tarvittaviin radikaaleihin muutoksiin on olemassa. Tutkimushankkeessa ymmärrystä Planetoseenin saavuttamisen edellytyksistä lisätään yhdistämällä eri tieteenaloja, kuten kansainväliset suhteet, kestävyystiede ja tulevaisuudentutkimus.

– Hankkeessa on alkamassa skenaarioprosessi, joka toteutetaan tulevaisuudentutkimuksessa tyypillisellä Delfoi-asiantuntijamenetelmällä. Skenaarioprosessin tuloksena saadaan visio siitä, miltä arktinen politiikka ja alueen hallinta voisi Jäämeren kontekstissa näyttää, jos valtiokeskeinen ajattelu väistyisi planeettakeskeisyyden tieltä. Vision luomisen jälkeen haastatteluista toivotaan konkreettisia vastauksia tai ainakin valistuneita arvauksia siitä, millaiset kehityskulut voisivat johtaa Planetoseenin toteutumiseen vuoteen 2050 mennessä, Kopra kertoo hankkeen seuraavasta vaiheesta.

Kangasluoma korostaa, että nyt viimeistään on toiminnan aika.

– Meillä on jo valtavasti tutkittua tietoa Jäämeren ja koko arktisen alueen tilasta ja myös hyvä käsitys siitä, mitä on tulossa. Tässä hetkessä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin muuttaa koko ajattelumallia ja siinä skenaarioprosessi on avuksi. Emme myöskään tyydy pelkästään kuvittelemaan vaihtoehtoja, vaan tuomme myös esiin jo olemassa olevia esimerkkejä toisin tehdyistä käytänteistä esimerkiksi kansallisella tai alueellisella tasolla.

Jään toimijuus konkretisoituu purjeveneessä arktisilla vesillä

Planetoseeniin liittyy vahvasti ajatus kaikkien lajien ja elämän muotojen keskinäisestä riippuvuudesta ja tasavertaisesta toimijuudesta. Ihminen on yksi toimija muiden lajien rinnalla. Kansallisvaltioilla on omat intressinsä, mutta niin on myös merellä ja sen asukkailla eri olomuodoissaan.

Kangasluomalla on oma kohtaista kokemusta siitä, kuinka jää määrittää raamit kaikelle tekemiselle ja olemiselle. Kun elää purjeveneessä arktisilla vesillä, ei ole vaikea suhtauta veteen ja jäähän tasavertaisina toimijoina.

Kangasluoma purjehti yhdessä kumppaninsa Juho Karhun kanssa Luoteisväylää pitkin Alaskasta Grönlantiin kesän ja syksyn 2024 aikana. Talven 2024–2025 he viettivät samaisessa purjeveneessä jään keskellä ankkuroituneena grönlantilaiselle lahdelle. Matka jatkui keväällä, kun jää ympäriltä suli ja vapautti veneen.

Nainen ja koira purjeveneen kannella talvisessa maisemassa jään keskellä.
Purjevene s/v Lumi oli Sohvi Kangasluoman, Juho Karhun ja grönlanninkoira Novan koti jäiden keskellä kahdeksan kuukauden ajan. Purjeveneessä pariskunta on asunut ennenkin, tällä hetkellä koti löytyy meren ääreltä Kokkolasta. Kuva: Juho Karhu.

Purjehdus on pariskunnalle elämäntapa ja pitkään suunniteltu matka oli tutkimushankkeen kannalta ainutlaatuinen mahdollisuus aineiston keruuseen. Vuoden aikana Kangasluoma näki ja koki Pohjoisen jäämeren aivan erityisellä tavalla ja lisäksi hän haastatteli paikallisia asukkaita Alaskassa, Nunavutissa ja Grönlannissa.

– Luoteisväylällä jään toimijuus ja valta oli hyvin konkreettista, koska se fyysisesti määräsi mihin voi turvallisesti mennä, miten ja milloin. Toisaalta ihan normaalissa suomalaisessa kotiarjessa jää niin ikään vaikuttaa monella tavalla elämään ihan autoilusta ja kadulla kävelemisestä lähtien. Tänä vuonna koimme koko Suomessa hyvän lumi- ja jäätalven ja huomaa, miten jää toimii myös monen asian mahdollistajana ja luo uutta tilaa, Kangasluoma pohtii.

Tutkimushankkeen aihe on jossain määrin abstrakti, vaikka se käsittelee kaikkien arktisen alueen asukkaiden kannalta elintärkeitä teemoja. Tutkimuksen tuloksia julkaistaan akateemisissa artikkeleissa, mutta suurelle yleisölle aihepiirin tekee helposti lähestyttäväksi purjehdusmatkan aikana kerätystä aineistosta tehty lyhytdokumentti.

About Ice on 12 minuuttia kestävä elokuva, joka ansiokkaasti kuvaa merijään merkitystä koko planeetalle ja sen asukkaille. Dokumentissa jään roolia pohditaan itsenäisenä toimijana, osana geopoliittista kamppailua sekä arvokkaana sen itsensä vuoksi. Lyhytelokuva on katsottavissa verkossa ja maaliskuussa 2026 ilmestyy myös Kangasluoman kirja Sitten purjehdimme pohjoiseen: Merkintöjä arktiselta alueelta (kustantamo Atena).

Arktiset vedet tutkimuksen kohteena

Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkimusohjelmassa ”Arktinen politiikka ja kehitys” on käynnissä useita arktisten vesien eri olomuotoihin keskittyviä tutkimuksia. Makea ja suolainen vesi, lumi ja jää muokkaavat ympäristöä ja ihmisten tapaa olla: ne ovat tärkeä osa kulttuuria, arkea ja yhteiskunnallista toimintaa. Tutkimusta tehdään niin oikeudellisesta, humanistisesta kuin yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Tutustu hankkeisiin:

Kansainväliset suhteet planetoseenin aikakaudella: Pohjoinen jäämeri vuonna 2050
Rahoitus Suomen Akatemia. Vastuuhenkilö Sanna Kopra.

POST-Bothnia: Ihmisen ja luonnon välinen suhde Perämerellä: Post-antroposeeniset vesisuhteet
Rahoitus Suomen Akatemia. Vastuuhenkilö Monica Tennberg.

Lyhytdokumentti About Ice (Youtube)