Luonnon monimuotoisuus arktisella alueella
Mitä elonkirjo tarkoittaa?
Elonkirjolla eli biodiversiteetillä tai luonnon monimuotisuudella tarkoitetaan
- geneettistä vaihtelua
- lajien runsautta
- elinympäristöjen monipuolisuutta.
Luonnossa liikkuessamme olemme lintujen, kalojen, kasvien ja hyönteisten ympäröimänä. Elinympäristöjen kirjo antaa lajeille suotuisat olosuhteet elää. Erilaisilla luontotyypeillä elää keskenään erilaisia lajeja ja eläimet ovat sopeutuneet juuri tietynlaisessa ympäristössä selviytymiseen. Geneettinen monimuotoisuus on evoluution kannalta merkittävin. Sen ansiosta populaatiot kehittyvät ja sopeutuvat muuttuviin oloihin. Monimuotoisuus kattaa siis kaiken elollisen luonnon vaihtelun.
Kylmään sopeutunut arktinen ekosysteemi
Luonnon monimuotoisuus ei ole jakautunut tasaisesti maapallolla. Lajimäärä pienenee tyypillisesti leveyspiirin kasvaessa. Tropiikissa on runsaammin lajeja kuin pohjoisella havumetsävyöhykkeellä ja arktisella alueella lajeja on vielä vähemmän.
Biodiversiteetti vaihtelee myös arktisen alueen sisällä. Pääsääntöisesti luonto on monimuotiosempaa mantereeseen yhteydessä olevilla hieman lämpimämmillä alueilla, kuin kylmemmillä pohjoisemmilla leveysasteilla tai erillään olevilla saarilla kuten Grönlannissa tai Huippuvuorilla. (CAFF 2019.)
Arktisella alueella elää yli 21 000 tunnettua lajia, jotka ovat sopeutuneet kylmiin ja karuihin olosuhteisiin. Biodiversiteetti arktisella alueella pitää sisällään myös lukuisia vielä huonosti tunnettuja lajeja, jotka muodostavat yhdessä perustan alueen ekosysteemeille ja ravintoketjuille. (Arktinen neuvosto.)
Arktisen alueen ekosysteemit ovat ainutlaatuisia, sillä niiden täytyy kestää kylmää, kuivaa ja tuulista ympäristöä sekä äärimmäistä valon määrän kausittaista vaihtelua. Arktinen alue muodostuu Jäämerestä ja laajoista maa-alueista, joista kolmasosa on jään peitossa ja alle puolet kasvillisuuden peittämää. (CAFF 2021).
Monimuotoisuutta maalla, merellä, jäällä ja sisävesillä
Karuista olosuhteista huolimatta arktinen luonto on hyvin monimuotoista. Esimerkiksi satoja lintulajeja muuttaa kesäksi arktiselle alueelle pesimään valoisuuden ja runsaiden ravinnonlähteiden houkuttelemina (CAFF 2021). Linnuilla on myös tärkeä kulttuurinen merkitys alkuperäiskansoille, muuttolintujen saapuminen ja lähteminen kertovat vuodenaikojen vaihtumisesta. Lisäksi ne ovat osa ruokavaliota (CAFF 2013).
Arktiset ekosysteemit ja eliöstö ja siten luonnon monimuotoisuus alueella ovat alttiita häiriöille. Erillään elävien populaatioiden kuten Huippuvuorten porojen kohdalla monimuotoisuus on vähäisempää verrattuna mantereella eläviin poroihin ja karibuihin. Arktinen eliöstö on kuitenkin kehittynyt selviytymään epävarmojen jaksojen yli silloinkin, kun populaatiot ovat romahtaneet huonojen vuosien seurauksena, ja palautumaan kun olosuhteet ovat taas otollisemmat.
Lajit ovat monin tavoin riippuvaisia toisistaan ja elinympäristöstään. Merijään sisällä elää erilaisia jääleviä, jotka yhteyttävät ja muodostavat ravintoketjun perustan. Arktiselle alueelle kotoperäiset nisäkkäät jääkarhu ja mursu ovat riippuvaisia merijäästä ja joutuvatkin suuren muutoksen eteen sulavan elinympäristönsä takia. Merinisäkkäät ovat ravintoketjun huipulla tärkeässä asemassa koko arktisen meriekosysteemin säilymisen kannalta ja lisäksi niillä on suuri arvo paikallisille yhteisöille. (CAFF 2017) Myös arktisen alueen makeat sisävedet ja niiden monimuotoisuus ovat elintärkeitä pohjoisen yhteisöille, sillä ne mahdollistavat juomaveden saannin ja kalastuksen (CAFF 2019).
Ihminen jättää jälkensä
Ihminen on osa luontoa ja luonnon monimuotoisuus on välttämätöntä myös meidän hyvinvoinnillemme. Ihminen muokkaa merkittävästi elinoloja maapallolla – esimerkkeinä luonnonvarojen liikakäyttö, elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstoutuminen. Ne ovat kaikki taustasyitä siihen, että maailmassa arvioidaan olevan meneillään kuudes sukupuuttoaalto.
Aiemmin vastaavat voimakkaat muutokset luonnon monimuotoisuudessa ovat tapahtuneet miljoonien vuosien aikana. Näiden sukupuuttoaaltojen aikana ympäristö on muuttunut huomattavasti hitaammin, mikä on mahdollistanut sen, että osa lajeista on ehtinyt sopeutua muutoksiin. Sen sijaan nykyinen, ihmisen aiheuttama elinympäristöjen muuttuminen ja häviäminen, etenee ennennäkemätöntä vauhtia.
Luontokato arktisella alueella?
Luontokato eli luonnon monimuotoisuuden heikentyminen tarkoittaa, että luonto katoaa ja köyhtyy ympäriltämme. Elinympäristöjen hävitessä myös niistä riippuvaiset lajit vaarantuvat. Luontokato kietoutuu tiiviisti ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta luonto muuttuu, ja samaan aikaan ihmisen aiheuttama luonnon köyhtyminen vauhdittaa ilmastonmuutosta edelleen.
Ilmastonmuutos ja ihmisen toiminta uhkaavat luonnon monimuotoisuutta arktisella alueella. Lämpenevä ilmasto tekee kylmään sopeutuneiden lajien elinolot tukalaksi ja sopivammiksi eteläisille lajeille (CAFF 2019). Arktinen luonto joutuu väistymään teollisuuden, maatalouden, infrastruktuurin, hakkuiden ja tulokaslajien tieltä ja saasteet kuten mikromuovit ovat levinneet kaikkialle vesistöjä ja merenpohjia myöten. (CAFF 2013; Suomen ympäristökeskus 2020.)
Merellä lisääntyvä toiminta kuten öljynporaus, syvänmeren kaivaus, kaupallinen kalastus, laivaliikenne, saastuminen sekä melu voivat häiritä merkittävästi meren nisäkäspopulaatioita ja jo ennestään arktisen alueen monimutkaisia sosiaalis-ekologisia suhteita (CAFF 2017).
On ennustettu, että lämpötilojen noustessa arktisen alueen tundra vähenee merkittävästi kuluvan vuosisadan aikana (CAFF 2013). Suomessa on arvioitu, että ilmastonmuutoksen vaikutuksesta erityisesti pohjoisten tunturilajien elinolot heikkenevät. Monet lajit, kuten lapintiainen, tunturikiuru ja alli ovat jo taantuneet ja useat pohjoisissa metsissä ja tuntureilla esiintyvät perhoslajit ovat vähentyneet.
Voimakkaat muutokset arktisella alueella altistavat sen eliöstön haitallisille tulokaslajeille. Tulokaslajit uhkaavat luonnon monimuotoisuutta, vaikka näennäisesti uusien lajien tulon voisi ajatella lisäävän biodiversiteettiä. Arktiselle alueelle alkuperäiset lajit joutuvat väistymään uusien lajien tieltä sekä maalla että vesistöissä. Mahdollisuudet uuden elintilan löytämiseen ovat kuitenkin rajatut. Lopulta vastaan tulee Jäämeri eivätkä maalla elävät lajit pääse enää siirtymään pohjoisempaan (CAFF 2021).
Arktisen alueen ekosysteemit muuttuvat, pienentyvät ja mahdollisesti osa häviää kokonaan. Pelkästään muutokset lumipeitteessä uhkaavat arktisen luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi tuntureilla kasvavat kasvilajit ovat usein riippuvaisia myöhään sulavasta lumesta, siellä se tarjoaa suojaa niin talvelta kuin eteläisempien lajien tunkeilulta. Jatkossa lumitilanne muuttuu, eivätkä kinokset tarjoa enää samanlaista suojaa, mikä voi olla pohjoisen lajeille välittömämpi uhka kuin itse lämpötilannousu. (Suomen ympäristökeskus 2018.)
Kaikkia ilmastonmuutoksen, elinympäristöjen muuttumisen ja häviämisen tai tulokaslajien aiheuttamia seurauksia arktisen alueen biodiversiteetille ei täysin tiedetä tai pystytä ennustamaan. Esimerkiksi monivuotisen merijään vähentyminen vaikuttaa myös jäässä eläviin leviin. Jäälevien perustuotannon muutoksilla olla merkittäviä vaikutuksia ravintoketjuun, joka yltää aina ihmiseen saakka (CAFF 2017).
Monimuotoisuuden kannalta ihmisen laajeneva toiminta on riski ja lisää ympäristöön kohdistuvaa painetta. Elinympäristöjen pirstaloitumisen seurauksena populaatiot pienentyvät. Mitä pienempi kanta on, sen nopeammin se menettää geneettistä monimuotoisuutta ja sitä heikommin se pystyy jatkossa sopeutumaan muutoksiin. Juuri luonnon monimuotoisuus ja geneettinen vaihtelu mahdollistavat sen, että arktinen luonto sopeutuu ja selviytyy jatkossakin.
Arktisella alueella korostuu se, ettei yksittäisten lajien suojelu sellaisenaan riitä. Jotta lajit voivat kukoistaa, täytyy suojella koko ekosysteemiä, johon lajit kuuluvat. Myös arktisella alueella on tärkeää saada riittävän suuri osa elinympäristöistä suojelun piiriin, jotta turvataan niin luontotyyppien kuin lajien tulevaisuus. Se, että ympärillämme oleva luonto on monimuotoista, on myös arvokasta itsessään.
Elonkirjon köyhtyminen vaikuttaa suoraan myös ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen, biodiversiteettihypoteesin mukaan ihmiselimistön mikrobiosto yksipuolistuu ja esimerkiksi allergiat lisääntyvät kun kosketus monimuotoiseen luontoon vähenee (Haahtela, 2019).
- Crawford, R. M. M. (2013) Tundra – Taiga Biology. Human, Plant, and Animal Survival in the Arctic. Oxford: Oxford University Press.
- Hanski, Ilkka (2007) Viestejä saarilta. Miksi luonnon monimuotoisuus hupenee? Helsinki: Gaudeamus.
- Kouki, Jari (2011) Luonnon monimuotoisuus – geenit, lajit ja elinympäristöt. Teoksessa Niemelä, Jari et al. (toim.) Ihminen ja ympäristö. Helsinki: Gaudeamus, 14–22.
- Niemelä, Jari & Mattila, Hanna (2020) Johdanto: Biodiversiteettikato ja ilmastonmuutos – paha pari ruokkii toisiaan. Teoksessa Mattila, Hanna (toim.) Elämän verkko. Luonnon monimuotoisuutta edistämässä. Helsinki: Gaudeamus, 11–19