Kansainvälisen yhteistyön arktinen alue
Arktiselle alueelle on syntynyt monia kansainvälisen yhteistyön rakenteita ja verkostoja, joista tärkein on Arktinen neuvosto. On myös monia tutkimukseen ja tiedeyhteistyöhön liittyviä arktisia verkostoja.
Valtioiden välinen arktinen yhteistyö alkoi 1990-luvulla, koska kylmän sodan vuosina se ei poliittisista syistä ollut mahdollista. Arktisen yhteistyön käynnistymisen taustalla oli myös ympäristötietoisuuden nousu.
2000-luvun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä olivat arktisen yhteistyön vahvaa aikaa. Tilanne muuttui ratkaisevasti helmikuussa 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tämän jälkeen ei enää ole voinut puhua koko arktista aluetta koskevasta yhteistyöstä. Verkostot ovat lopettaneen kaiken toiminnan venäläisten osapuolten kanssa tai yhteistyö on jäädytetty tekniselle tasolle, kuten Arktisessa neuvostossa.
Arktinen neuvosto
Arktinen neuvosto syntyi 1996 Kanadan aloitteesta. Sitä edelsi Suomen aloitteesta 1991 syntynyt arktinen ympäristönsuojeluyhteistyö, niin sanottu Rovaniemi-prosessi.
Arktisen alueen kahdeksan valtiota ovat Arktisen neuvoston jäseniä. Jäseniksi on hyväksytty valtiot, joiden alueiden kautta kulkee pohjoinen napapiiri. Tarkkailijoina on monia Euroopan ja Aasian maita sekä kansainvälisiä järjestöjä. Neuvoston puheenjohtajuus kiertää arktisten maiden välillä ja vaihtuu kahden vuoden välein. Arktiset maat ovat:
- Islanti
- Kanada
- Norja
- Ruotsi
- Suomi
- Tanska (Grönlanti)
- Venäjä
- Yhdysvallat
Arktiseen neuvostoon kuuluu pysyvinä osanottajina kuusi arktisten alkuperäiskansojen järjestöä. Näin ollen alkuperäiskansojen asema on Arktisessa neuvostossa korkeampi kuin on missään muussa kansainvälisessä järjestössä. Pysyväksi osanottajaksi päästäkseen täytyy joko edustaa useampaa kansaa tai toimia useamman kuin yhden valtion alueella:
- Aleutit (Aleut International Association)
- Athabaskat (Arctic Athabaskan Council)
- Gwich’init (Gwich’in Council International)
- ’Inuitit (Inuit Circumpolar Council)
- Venäjän pohjoiset alkuperäiskansat (Russian Association of Indigenous Peoples of the North, RAIPON)
- Saamelaiset (Saamelaisneuvosto, Saami Council)
Tästä kartasta näet järjestöjen maantieteelliset sijainnit sekä faktoja kansoista.
Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudet ovat perinteisesti päättyneet ulkoministerikokoukseen. Venäjän vuonna 2022 aloittaman hyökkäyssodan jälkeen ei ministerikokouksia ole pidetty. Arktinen neuvosto toimii toistaiseksi vain teknisellä, asiantuntija- ja työryhmätasolla.
Vuosina 2025-2027 neuvoston puheenjohtaja toimii Tanskan kuningaskunta.
Arktisen neuvoston toiminta liittyy ennen muuta ympäristöasioihin ja kestävään kehitykseen. Muun muassa turvallisuuskysymykset on rajattu pois neuvoston työstä. Arktinen neuvosto toimii konsensusperiaatteella eli sen linjauksissa haetaan yksimielisyyttä. Neuvosto ei tee jäsenmaita sitovia päätöksiä, joskin sen kautta on neuvoteltu erikseen tehtyjä sitovia sopimuksia esimerkiksi öljyntorjunnasta. Neuvoston työn ytimessä on kuusi asiantuntijatyöryhmää, jotka toimivat omilla ympäristöön liittyvillä sektoreillaan:
- Arctic Contamination Action Programme (ACAP) – saastumisen vähentämisohjelma
- Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP) – tarkkailu- ja arviointiohjelma
- Conservation of Arctic Flora and Fauna (CAFF) – kasviston ja eläimistön suojelu
- Emergency Prevention, Preparedness and Response (EPPR) – onnettomuuksien ehkäisy, valmius ja niihin vastaaminen
- Protection of the Arctic Marine Environment (PAME) – meriympäristön suojelu
- Sustainable Development Working Group (SDWG) – kestävän kehityksen työryhmä
Yhteistyön monet muodot
Useimmat arktisen alueen ilmiöt ja kehityskulut ovat luonteeltaan valtioiden rajat ylittäviä. Tämän vuoksi arktinen tiedemaailma on verkostoitunut jo varhain. Molempia napa-alueita tutkiva kansainvälinen polaarivuosi järjestettiin ensimmäisen kerran jo 1800-luvun lopulla. Kaikkiaan tapahtuma on pidetty neljästi, viimeksi 2007–2009. Seuraavaa suunnitellaan vuosille 2032-2033.
Kansainvälinen arktinen tiedekomitea International Arctic Science Committee (IASC) syntyi 1980-luvun lopulla ja siitä on kehittynyt eräänlainen arktisen luonnontieteen kattojärjestö. Arktisten ihmistieteiden tutkijat puolestaan ovat verkostoituneet International Arctic Social Sciences (IASSA) -verkostoon. Arktisuus koskettaa monia eri tieteenaloja ja verkostoissa on mukana tutkijoita hyvin monista maista: arktisen alueen tutkimus ei ole rajoittunut vain arktisten maiden tutkimuslaitoksiin.
Arktisuuden parissa toimivat korkeakoulut ja tutkimuslaitokset ovat järjestäytyneet Arktinen yliopisto (University of the Arctic, UArctic) -verkostoon, joka organisoi muun muassa opiskelijavaihtoa ja temaattisia tutkimusverkostoja. Jäseninä on yli 200 sekä arktisella alueella että sen ulkopuolella sijaitsevia yliopistoja ja tutkimuslaitoksia.
Suomen, Ruotsin ja Norjan kuusi pohjoisinta yliopistoa ovat järjestäytyneet Arctic Six -verkostoksi. European Polar Board -verkostossa on mukana joukko eurooppalaisia tutkimuslaitoksia, jotka ovat aktiiveja joko arktisella alueella tai Etelämantereella.
Maailmalla järjestetään hyvin paljon erilaisia arktisuuteen liittyviä kokouksia ja konferensseja. Osa niistä on aiheeltaan yleisiä, osa keskittyy tiettyyn teemaan. Säännöllisesti toistuvia ovat esimerkiksi:
- Arctic Circle (Reykjavik, joka vuosi)
- Arctic Frontiers (Tromssa, joka vuosi)
- Rovaniemi Arctic Spirit Conference (Rovaniemi, joka toinen vuosi)
- Arctic Futures (Bryssel, joka vuosi)
- Arctic Encounter (Alaska, joka vuosi)
- UArctic Congress (kiertävä)
- Arctic Science Summit Week (kiertävä)
Etelämantereen asioista keskustellaan yhteisen Etelämannersopimuksen kautta. Sen sijaan kansainvälistä oikeudellisesti sitovaa arktista sopimusta ei ole olemassa. Arktinen neuvosto on perustettu julistuksella eikä sopimuksella eli se edustaa niin sanottua soft-law instrumenttia, jossa valtiot eivät ole mukana oikeudellisesti sitovalla tavalla.
- Etelämanner ei ole minkään valtion omaisuutta. Arktisen alueen jokainen maa-alue on osa jotain valtiota. Vain Huippuvuoria koskee erityinen sopimus (Svalbard Treaty).
- Etelämantereella ei asu ketään vakituisesti. Arktisella alueella on noin neljä miljoonaa asukasta.
- Etelämanner on meren ympäröimä manner. Pohjoisessa on napa-alueella meri, jota reunustavat mantereet ja saaret. Pohjoisessa vaikuttavat merenkulkua ja merialueiden hallintaa koskevat säännöt ja sopimukset.
- Etelämanner on sopimuksen mukaan vain rauhanomaisessa ja tieteellisessä käytössä. Arktisilla alueilla sotilaallinen ja taloudellinen läsnäolo on vahvaa.
Arktisen ajan alku
Tiesitkö, että Rovaniemi on kansainvälisen arktisen yhteistyön syntypiste? Vuonna 1991 kaupungissa pidettiin Suomen aloitteesta ympäristöministerien kokous. Siellä sovittiin ne arktista ympäristöä koskevat yhteistyön muodot, joiden pohjalle Arktinen neuvosto myöhemmin perustettiin. Tätä kutsuttiin aikanaan Rovaniemi-prosessiksi.
Arktinen yhteistyö käynnistettiin murrosvaiheessa, jossa kylmä sota oli juuri päättynyt ja uudet avaukset tulivat mahdollisiksi. Juuri tuona aikana ideoitiin ja synnytettiin monet niistä asioista, jotka nykyään ohjaavat toimintaa arktisella alueella. Tämä on tarina siitä, kuinka tuo kaikki tapahtui.