Ilmastonmuutos arktisella alueella
Miksi ilmastonmuutoksesta arktisella alueella puhutaan niin paljon? Arktisella alueella tapahtuu niin ympäristöllisiä, sosiaalisia, kulttuurisia, taloudellisia kuin poliittisiakin muutoksia, jotka ovat monin tavoin kytköksissä toisiinsa. Paikoin muutokset ovat hyvin nopeita ja suuria.
- 97% ilmastotieteilijöstä on samaa mieltä siitä, että ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on todellinen.
- Arktinen alue lämpenee kolme kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin (Arctic Climate Change Update 2024).
- Kasvihuonekaasujen lisäksi tärkeä rooli arktisen alueen nopeassa lämpenemissä on otsonikerrosta heikentävillä aineilla. Ilmastomallien mukaan arktisen alueen lämpeneminen ja merijään sulaminen olisivat vain puolet nykyisestä, mikäli otsonikerrosta heikentävien aineiden pitoisuudet eivät olisi kohonneet vuosina 1955-2005 (Nature Climate Change, 2020). Lämpenemisen aiheuttaa näiden aineiden voimakas kasvihuonekaasuominaisuus, ei niiden tekemä aukko otsonikerroksessa.
- Arktisen alueen lämpeneminen vaikuttaa merkittävästi elämään koko maapallolla.
- Ilmaston lämmetessä arktisen alueen luonnonvarojen ja merireittien hyödyntäminen helpottuu.
Laajoja alueita Arktiksesta on vuoden ympäri lumen ja jään peitossa sekä ikiroudassa. Kun ilmasto lämpenee, lumi- ja jääpeitteen pinta-ala pienenee ja ikiroudan alue kutistuu, mikä puolestaan kiihdyttää ilmaston lämpenemistä. Arktisella alueella ilman lämpötila on noussut keskimäärin 3 °C vuodesta 1971 vuoteen 2023. Lämpötilat ovat nousseet erityisesti talvella. (Arctic Climate Change Update 2024).
Pohjoinen jäämeri on kooltaan vain noin 3 prosenttia maailman valtameristä, mutta se vastaa noin 14 prosentista maailman merien hiilensidonnasta. Jääpeitteen pienentymisen vaikutuksista hiilen kiertoon tiedetään toistaiseksi vähän, tutkimuksen mukaan Kanadassa arvellaan hiilensitoutumisen jäämereen pienenevän. Merijään määrä on pienentynyt 58 prosentilla vuosien 1979-2023 välillä, kun vertailu tehdään syyskuussa, jolloin merijään määrä on pienimmillään (Arctic Climate Change Update 2024).
Merijään sulaminen ei nosta merenpintaa, mutta mannerjäätiköiden sulaminen nostaa. Grönlannin valtava mannerjäätikkö on keskiosistaan 2–3 kilometriä syvä. Tutkimusten mukaan arktisten jäätiköiden sulaminen on aiheuttanut 30 prosenttia merenpinnan noususta 1992–2017 (Arctic Climate Change Update 2019). Jäätiköiden sulaminen nostaa merenpintaa kaikkialla maailmassa.
Jopa puolet maapallon maaperän hiilivarastosta on arktisen alueen maaperässä. Erityisesti ikiroudan sulaminen vapauttaa ilmakehään isoja määriä kasvihuonekaasuja eli hiilidioksidia ja metaania, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta. Myös tundran metsittyminen ja pusikoituminen ovat sekä merkki ilmaston lämpenemisestä että tekijä, joka kiihdyttää lämpenemistä entisestään.
Sulavasta ikiroudasta saattaa vapautua ihmisille ja eläimille vaarallisia viruksia ja bakteereita, joiden tutkimusten mukaan tiedetään säilyvän elossa jäässä tuhansia, jopa miljoonia vuosia. Jamalin niemimaalla sulaneesta ikiroudasta poroihin levinnyt pernaruttobakteeri tappoi tuhansia poroja vuonna 2016.
Arktisessa tutkimuksessa on ymmärretty, että ilmastonmuutosta, sen vaikutuksia ja vaikutuksiin sopeutumista tulee tarkastella laajasti osana alueen sosio-ekonomisia muutoksia. Ilmaston lämmetessä arktisen alueen luonnonvarat ja merireitit ovat aiempaa helpommin hyödynnettävissä, mikä puolestaan aiheuttaa uhkia ympäristölle ja perinteisille elämäntavoille.
Öljyn poraaminen arktisilla merialueilla sisältää suuria ympäristöriskejä. Öljytuhojen korjaaminen on vaikeaa arktisissa olosuhteissa ja arktinen luonto toipuu hitaasti. Lisäksi fossiilisten energiavarojen käyttäminen kiihdyttää ilmastoa entisestään. Joidenkin arvioiden mukaan valtaosa tunnetuista fossiilivarannoista pitäisi jättää käyttämättä, jotta ilmastosopimusten tavoitteet voidaan saavuttaa.
Arktisen alueen yhteisenä haasteena on muuntaa luonnonvarojen lyhytkestoinen taloudellinen hyödyntäminen pitkäjänteiseksi taloudelliseksi kehitykseksi, joka olisi kestävää myös ympäristöllisesti ja sosiaalisesti.
Miten arktinen luonto selviää ilmastonmuutoksesta?
Kasvit ja eläimet reagoivat ilmastonmuutokseen eri tavoin vaihdellen nopeista reaktioista hitaammin tapahtuvaan sopeutumiseen. Nopeita reaktioita ovat esimerkiksi muutokset käyttäytymisessä ja hitaampia sopeutumiskeinoja ovat esimerkiksi muutokset lisääntymisessä.
Monet arktisella alueella elävistä lajeista ovat sopeutuneet karuihin elinolosuhteisiin tavalla, joka rajoittaa niiden reagointia ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristön vaihteluihin. Esimerkiksi matalat arktiset kasvit jäävät helposti etelämpää leviävien korkeampien lajien varjoon, eikä pienikokoinen naali (Vulpes lagopus) pärjää etelästä leviävälle ketulle. Samalla, kun etelästä tulee uusia lajeja pohjoiseen, alueen alkuperäiset lajit ovat vaikeuksissa. Maalla elävät kasvit ja eläimet eivät voi siirtyä juuri pohjoisemmaksi, koska vastassa on Pohjoinen jäämeri.
Lintujen määrä arktisilla alueilla on pienentynyt hälyttävästi. Arktisen alueen vihertymisen ja pesien poikastuhojen välille on tutkimuksissa löydetty yhteys. Vihertymisen myötä pienpetojen määrä kasvaa, mikä lisää pesien tuhoja. Pienpetojen alhaisen määrän on arveltu olevan yksi syy, miksi muuttolinnut tulevat pesimään arktiselle alueelle.
Ilmaston lämpenemisen myötä muuttolinnut saapuvat entistä aikaisemmin arktisille pesimäalueilleen. Kevätmuutto – erityisesti ensisaapujien muutto – on aikaistunut myös Lapissa viime vuosikymmeninä. Päiväperhosia esiintyy Suomessa yhä pohjoisempana: niiden levinneisyysalue on siirtynyt vuosikymmenessä keskimäärin 60 kilometriä pohjoisemmaksi. Esimerkiksi keisarinviitta (Argynnis paphia) esiintyi aikaisemmin pääosin Kaakkois-Suomessa, mutta nyt sitä esiintyy jopa Rovaniemen korkeudella.
Talviset plussakelit ja vesisateet aiheuttavat lumeen jäisiä kerroksia. Ne vaikeuttavat porojen ravinnonsaantia, mikä lisää porojen kuolleisuutta. Villiporojen ja karibujen (Rangifer tarandus) määrä on vähentynyt 50 prosentilla 20 vuoden aikana (Arctic Climate Change Update 2019).
Vaikka ilmastonmuutos vaikuttaa moniin eläimiin, ilmastonmuutoksen symboliksi on noussut jääkarhu (Ursus maritimus), jonka elämää ilmastonmuutos uhkaa. Jääkarhu esiintyy vain arktisella alueella.
Jääkarhun tärkein elinympäristö on merijää, jossa se saalistaa hylkeitä läpi vuoden. Saalistus- ja jääolosuhteiden muutokset vaikuttavat jääkarhujen ravinnonsaantiin, liikkumiseen ja lisääntymiseen. Muutokset lumiolosuhteissa vaikuttavat puolestaan jääkarhun pesimisoloihin.
Miten ilmastonmuutos vaikuttaa asukkaisiin?
Toisin kuin kasvit ja eläimet, me ihmiset pystymme hillitsemään toimintamme aiheuttamaa ilmastonmuutosta. Se edellyttää ennen kaikkea sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin, kuten kansainvälisiin ilmastosopimuksiin. Vaikka hillitsemisessä onnistuttaisiin, ilmastonmuutos vaikuttaa joka tapauksessa ihmisten elämään ja arkeen myös arktisella alueella.
Arktisella alueella sääolosuhteet vaihtelevat suuresti vuodenaikojen mukaan. Ilmaston lämmetessä vuodenkierto muuttuu, eikä paikallinen perinnetieto enää päde. Arktisella alueella elämäntavat ja elinkeinot ovat usein sidoksissa luontoon. Metsästys, kalastus, poronhoito ja matkailu ovat hyvin riippuvaisia ympäristöstä ja sääolosuhteista.
Kuva: Arto Vitikka
Jäällä liikkuminen vaikeutuu, kun vesistöt jäätyvät aiempaa myöhemmin syksyllä ja sulavat aikaisemmin keväällä. Esimerkiksi Grönlannissa merijään ohentuminen ja sulaminen hankaloittaa niin liikkumista, metsästystä kuin kalastusta.
Eroosio on iso ongelma Pohjois-Amerikan arktisilla rannikoilla, joilla ikirouta sulaa ja meri pysyy sulana pidempään kuin ennen (ks. tutkimus Herschelinsaarelta eli Qikiqtarukilta Kanadasta). Rantaviivan murentuminen uhkaa kymmeniä alkuperäiskansan kyliä. Monet kylistä ovat äänestäneet kylänsä siirtämisen puolesta, mutta ne eivät ole saaneet riittävää rahoitusta siirtoa varten.
Ikiroudan sulaminen uhkaa niin asutusta, teitä, rautateitä, öljyputkia kuin teollisuuttakin, sillä sulaessaan maaperä painuu kasaan. Siperiassa on havaittu metaanihydraatin purkauksessa syntyneitä syviä kraatereita. Äkillinen purkaus voisi saada suurta tuhoa aikaan asutuksen lähellä tai öljy- ja maakaasukentällä.
Ilmastonmuutos lisää taloudellista eriarvoisuutta. Tutkimuksessa arvioidaan, että ilmaston lämpeneminen kasvattaa taloutta korkeammilla leveysasteilla, mutta talous taantuu matalammilla leveysasteilla. Arktisten maiden, kuten Islannin, Suomen ja Norjan, arvioidaan kuuluvan talouden näkökulmasta ilmastonmuutoksen ”voittajiin”.
Toisaalta tilanteeseen liittyy myös riskejä, jotka voivat kääntää taloudelliset voitot tappioksi. Kun arktisen alueen luonnonvarat ja merireitit muuttuvat helpommin hyödynnettäviksi, niiden käyttö aiheuttaa uhkia hitaasti palautuvalle ympäristölle ja sen asukkaille. Esimerkiksi öljyn poraaminen arktisilla merialueilla sisältää suuria ympäristöriskejä.